Sadekausi ja muuta kivaa

Nyt on reilu viikko tullut oltua reissun paalla ja samalla reilu viikko ilman langatonta verkkoa, joten en ole paassyt paivittamaan upeita kuvia, joita Okinawalta napsin. Ensin ajattelin odottaa, etta paasen paivittamaan blogin kuvien kanssa, mutta sitten muutin mieltani ja ajattelin muutaman sanan sateisen illan ajankuluksi raapustaa.

Okinawa oli hyvin kuuma ja kostea paikka. Vei muutaman paivan tottua todella kosteaan 30-35 asteen lampotilaan hyvin polttvan auringon alla. Mutta siitakin selvittiin eika miulta palanut kuin selka ja reidet :) Nahan kaupunki, jossa majapaikkani sijaitsi ei kuulu omiin suosikkeihini Japanissa. Paakatu oli taynna turistirihkamaa myyvia identtisia kojuja ja myos Yhdysvaltojen tukikohdan sijainti suht lahella olevassa kaupungissa nakyi selvasti. Sen sijaan ihmiset olivat aivan ihania, todella erilaisia verrattuna muuhun Japaniin. Juttelinkin monen kanssa ihan sattumanvaraisissa tilanteissa ja paasin samalla treenaamaan paivittain omaa japanin kielen taitoa. Ja olihan Okinawa ihan mielettoman kaunis paikka kun oikeille alueille paasi (eli Nahan ulkopuolelle). Teinkin nelja paivaretkea Okinawalla: kolme saarille (=valkoisille hiekkarannoille lohoamaan, turkoosin variseen mereen uimaan) ja yhden pohjoisempaan kuuluisaa akvaariota ja muita nahtavyyksia katsomaan. Meriveden kirkkaus, korallit ja varikkaat kalat olivat hakellyttavan kauniita ja rannat uskomattoman puhtaita ja viela hiljaisia tahan aikaan vuodesta. Parina paivana innostuin snorklaamaan rantavedessa ja tosiaan karaytin selkapuolen kropasta kunnon suojakertoimista huolimatta...

Nyt kuitenkin olen Kyushun saarella Kagoshimassa, jossa paratiisin jalkeen todellisuus kohtaaminen (=sadekausi) on ollut valttamatonta. Ilmanala tuntuu suorastaan viilealta, kun lampotila on vain parisenkymmenta astetta ja melkein koko ajan sataa. Ukkostanutkin on pariin otteeseen. Saasta huolimatta kappailin tanaan pitkin ja poikin Kagoshimaa seitseman tunnin verran. En tehnyt mitaan ihmeellisempaa enka kaynyt missaan isommissa turistikohteissa, kunhan vain katselin katukuvaa ja aina valilla pysahdyin kahvilaan lueskelemaan Murakamin kirjaa. Huomenna on sitten tarkoitus menna katsomaan tarkemmin lahella olevaa aktiivista Sakurajiman tulivuorta ja ehka kayda onsen kylpylassa pulahtamassa. Matka jatkuu sitten 23.6. kohti Kumamotoa ja sunnuntaina sitten Nagasakiin. Viimeistaan Nagasakista miun pitaisi paasta ihan kuviakin latailemaan naytille.

Nyt menen kuitenkin lepailemaan, etta huomenna jaksaa taas seikkailla. Vahan on eilen ja tanaan meinannut vasy painaa, mutta onneksi yksin matkustamisen hyva puoli on se, etta saa itse suunnitella ja levata sitten kun silta tuntuu. Toisaalta varsinkin viime vuoden tiiviin yhteiselon jalkeen yksin matkustaminen tuntuu yksinaiselta ja on outoa ettei saa jakaa omia kokemuksiaan muiden kanssa, mutta onpahan ainakin aikaa ajatella. Eika tata yksin reissailuakaan enaa ole kuin reilu viikko tiedossa. Kiinan reissusta eteenpain on aina kavereita ymparilla :)

Kagoshima kuitenkin toivottaa hyvat yot kaikille!

Vaihtomuisteloita

Pari viime päivää olen viettänyt pääasiassa itsekseni Kioton katuja pitkin kulkien. Olen lueskellut kirjaa ja kuunnellut musiikkia. Kirjoitellut kortteja. Ostellut pieniä juttuja vielä Kiotosta, kun en tiedä tulenko tänne enää heinäkuussa. Pääasiassa olen ajatellut. Olen puinut viime vuotta ja koittanut löytää tasapainoa elämään. Ja edistystä on tapahtunut: päivisin olen ollut todella onnellinen. Kioto on miun ehdoton lempikaupunki koko maailmassa ja pelkästään joen varrella istuminen täällä saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Vastapainona iltaisin on kuitenkin ollut hieman yksinäinen ja orpo olo. Olen ollut samaan aikaan onnellinen ja surullinen. Mutta elämän on kuitenkin mentävä eteenpäin. Niinpä nyt lauantaina lähden kohti uusia seikkailuja. Menen Tottoriin hiekkadyynejä katselemaan hongkongilaisen kaverini Wendyn kanssa (mainitsinko jo edellisessä päivityksessä?!) Sitä ennen kuitenkin yksi katsaus vielä taaksepäin.

Asioita joita tulen mm. vaihtovuoden ajalta kaipaamaan:

*Ystävät
*Ystävien kanssa vietetty aika
*Päivittäinen ystävien halailu (sai alkunsa maanjäristyksen myötä)
*Jatkuva eri kielien kuuleminen ja eri kulttuuritaustojen näkyminen
*Päivittäinen englannin ja japanin puhuminen
*Se, että aina on yliopistolla joku jonka kanssa jutella ja se, että yliopistolta lähteminen samasta syystä kestää pari tuntia
*Yliopistolla istuminen iltakuuteen asti vaikka pitäisi opiskella
*Seminaaritalon ihmiset: se, että aina on alakerrassa joku jonka kanssa jutella
*Spontaanien päätösten helppous
*Ruuanlaitto yhdessä Matsukenin kanssa (suomalais-kiinalaiset yhdistelmät,nam)
*Junaverkoston kattavuus ja helppous
*Kaiken tarvittavan lähellä oleminen
*RUOKA (myös kouluruoka)
*Oman kielitaidon kehittymisen huomaaminen viikoittain
*Keramiikkatunnit
*Kohteliaisuus
*Yliopiston herttainen portinvartija, joka aina aamuisin hymyillen toivottaa hyvät huomenet
*Iso ja valoisa kampus
*Kampuksen hyvännäköiset japanilaismiehet
*Paul Scott:n tunnit ja POLITIIKKA :D

Asioita joita en tule kaipaamaan:

*Viikoittainen läksymäärä
*Jatkuvat, viikottaiset kokeet
*Ruuhka kouluruokassa klo 12.15. kun japanilaisten ruokatauko alkaa
*Monet kohteliaisuussäännöt, joita kaikkia ei tunne
*Sen miettiminen tarkoittaako japanilainen sitä mitä sanoo, vai onko vain kohtelias (ongelma vain uusien tuttavuuksien kanssa, ei kavereiden)
*Viimeisen junan aikataulu (harvoin ongelma, mutta joskus kuitenkin)
*Seminaaritalon likainen keittiö
*Oman huoneen jakaminen toisen ihmisen kanssa, joka ei siivoa
*Kunnollisen pyykkien kuivaustilan puuttuminen

Hmmmm, on varmaan muitakin, mutta nuo nyt ovat päällimmäisenä mielessä. Koen jääneeni paljon plussan puolelle :) Mutta nyt nokka kohti seikkailuja :) Tästä eteenpäin päivitykset tulevat kertomaan uusista ihmeellisestä paikoista ja kokemuksista kuvien kera!

Lomalomaloma!

Nonnih nyt on sit muutettu pois seminaaritalosta ja Hirakata hyvästelty. Takana on hyvin erikoinen viikko: alkuviikko meni mieli maassa, mutta sitä mukaa kun väsymys kasvoi ja unta ei saanut riittävästi alkoi viikkokin muuttua parempaan suuntaan. Viimeiset kolme päivää olen vain nauranut katketakseni kaikelle mahdolliselle :) Esimerkiksi eilen tulin Osakasta Kiotoon myöhään illalla kavereita tapaamasta ja viimeinen juna jonka otin ei tullutkaan enää perille asti. Niinpä olla tönötin Yodon asella itsekseen noin klo 1 aamuyöllä. Asema oli 11,7 kilometriä Shichijon aselmalta, jonka lähellä siis nykyinen majapaikkani sijaitsee. Kaverit selvitteli Osakan päädyssä huolissaan miulle kyytejä, mutta miä vaan nauroin. Lopulta neuvottelin japanilaisen taksikuskin ja japanilainen naisen kanssa edullisemman kimppakyydin Kioton asemalle ja pääsin turvallisesti perille yhä ihan katketakseni nauraen. Nyt on kuitenkin tarkoitukseni levätä ja ottaa rennosti ja huilia univelat pois. Aikaakin on vaikka kuinka ruhtinaalisesti kun lähes kaikki vaihtarikaverit ovat palanneet kotimaihinsa. Onneksi vielä japanilaisia ystäviä on päivällisseuraksi :)

Nyt siis oleilen Kiotossa aivan mahtavassa hostellissa. Paras hostelli jossa olen ikinä ollut. Käyn vähän vielä ensi viikolla Kiotossa paikkoja katselemassa kun en tiedä ehdinkö enää heinäkuussa, mutta muuten vain nautin miun lempikaupungista maanpäällä :) Huomennakin on tarkoitus vain käppäillä joenvartta ja istua auringossa kirjaa lukien :) Lauantaina 11.6. lähden sitten pikareissulle Tottoriin vähän hiekkadyynejä katselemaan hongkongilaisen kaverini Wendyn kanssa. Reissu tuli improvisoitua tosi pikapikaa, mutta mikäs siinä, kyllä miulle uudet paikat kelpaa :)

Nyt kuitenkin unten maille, että joskus pääsen näistä kauheista silmäpusseista eroon :) Nyt muuten tuntuu loma tosi hyvältä!!

Graduation

Ajattelin vielä erikseen päivitellä yliopiston järjestästä virallisesta valmistujaisjuhlasta. Oli todella hienoa saada tälle vuodelle virallinen ja juhlava päätös! Se oli kuin viimeinen silaus kaiken hyvän päälle. 28.5. meillä siis oli yliopiston isossa auditoriossa virallinen valmistujaisseremoria (tylsine) puheineen, jossa saimme viralliset valmistujaispaperit. Sitä seurasi vielä koulun ruokalassa valmistujaisvastaanotto valtavine ruokamäärineen, nam :) Juhlaa on kovin vaikea sanoiksi pukea, joten kerron siitä mielummin kuvin.


Miun graduation ceremony-tyyli :)








Puheiden joukossa oli pari piristystä :) Opettajat, yksi japanin opettaja ja yksi amerikkalainen, iltapäiväkurssien opettaja puhuivat todella hyvin. Japanilainen opettaja sai meidät nauramaan, amerikkalainen itkemään :)






Miä ja keramiikan opettaja :)












Rakkaat ystävät <3

Mieli maassa, mutta nokka pystyssä kohti uusia haasteita

Tiistaiaamu Japanissa on alkanut yhtä apeana kuin parin viime päivän sää. Vettä on tullut viimeiset kolme päivää lähes tauotta taifuunin vuoksi, mutta tästä päivästä lähtien pitäisi sään parantua ainakin siihen asti kunnes sadekausi alkaa. Toivottavasti oma mieliala kohoaa auringon myötä, vaikka hieman skeptinen sen suhteen olenkin. Viime päivät ovat hyvin konkreettisesti opettaneet sen miten huono olen sanomaan hyvästejä. Tuntuu, että olen parkunut kilpaa vesisateen kanssa, sitä mukaa kun kavereita on nähnyt viimeisiä kertoja. Samalla on tullut mietettyä paljon sitä mitä kaikkea vaihtovuodelta oikein sai ja olen päätynyt siihen, että paljon enemmän olen saavuttanut mitä edes villeimmissä unelmissani osasin elokuussa 2010 odottaa. Yksi tärkeinpiä on ehdottomasti parantuneet sosiaaliset taidot ja rakkaat ystävät, jotka löysin.

Viime päiviä lukuunottamatta toukokuu on ollut ihan uskomaton. Tuntuu edelleen, että vaihto vain parani loppua kohti. Viime viikko loppukokeista huolimatta oli yksi parhaimpia. Eikä ne loppukokeetkaan mitkään pahat olleet onneksi. Koko toukokuun olen luistanut kaikista opiskelujutuista ihan täysin ja vaan pitänyt hauskaa kavereiden kanssa, mutta silti sain spoken Japanese kurssista A:n ja kanjeistakin B+. Saa vain nähdä kuinka nopeasti kanjit unohtuu...

Opiskeluista luistaminen antoi mukavasti lisäaikaa ja viime viikkojen aikana olen tehnyt kavereiden kanssa paljon "viimeistä kertaa" juttuja. Ruuanlaitto ei enää oikein jaksa kiinnostaa niin olemme käyneet viimeistä kertaa lempiravintoloissa Hirakatassa, viimeistä kertaa koko yön karaokessa, itsekseen kävin viimeistä kertaa homevisit perheen luona kylässä, viimeistä kertaa shoppailemassa Kioton lempishoppailualueilla, viimeistä kertaa USJ:ssä, viimeistä kertaa Lauran asunnolla... Ja kaikki oli ihan mielettömän hauskaa! Ja jokaisesta kerrasta tuli otettua kaikki ilo irti. Vaihdon loppu oli hyvää aikaa olla välittämättä siitä mitä japanilaiset ajattelevat ja olla täysin hullu ja pitää hauskaa :)


Viimeinen legendaarinen USJ (=universal studios Japan) reissu parhaiden ystävieni kanssa :)


Viimeisiä keramiikan tuotoksia.


Viimeinen homevisit ja takoyakin eli mustekalapallojen tekoa, nam :P


Viimeistä kertaa miun lempiudonnuudeleita syömässä, nam :P

Muutoin olen hoitanut tässä virallisia asioita. Sain hoidettua Kiinan viisumin alta pois, lähettänyt tavaraa kohti Suomea, rekisteröinyt itseni pihalle Kansai Gaidain järjestelmistä ja vähän pakkaillutkin. Tällä viikolla pitää vielä pyörä myydä ja perjantaina sitten muuttaa pois seminaaritalolta ja hoitaa perjantaina siihen liittyvät viralliset jutut. Sen jälkeen olen vapaa turisti menemään minne haluan.

Odotan kyllä kesää ja seikkailuja innolla, mutta nyt... Mieli on maassa.

Ihmeellinen kevät

Olen usein kuulut ihmisten hehkuttavan omaa vaihtoaikaa. Harvoin olen kuullut negatiivia asioita vaihdossa olemisesta. Nyt olen olen alkanut ymmärtämään mistä siinä on kyse. Itselläkin on nimittäin ollut yksi elämäni hienoimmista, kokemusrikkaimmista ja erikoisimmista vuosista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko vuosi olisi ollut helppo. Täällä on nimittäin tullut elettyä armotonta tunteiden vuoristorataa viikosta toiseen ja vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin mitä olen Suomen suuntaan kertonut. Siitä huolimatta en kadu mitään tähän vuoteen liittyvää enkä edes muistele oikeastaan mitään vastoinkäymisiä. Vaihdossa ollessa olen oppinut nimittäin suhtautumaan moniin asioihin eri tavoilla ja niinpä täällä kaikki hyvät, hienot, hullut ja hauskat kokemukset ovat niin tärkeitä, että ne tulevat mieleen aina ensiksi ja vasta sitten ikävämmät asiat (jos edes tulevat). Samasta oman asenteen muuttumista varmaan johtuu se, että miusta tuntuu, että vaihdossa olo aika paranee paranemistaan koko ajan. Varsinkin viimeinen kuukausi on ollut ihan mielettömän hieno. Ei millään haluaisi ajan loppuvan eikä millään haluaisi sanoa hyvästejä tärkeille ihmisille. Tarkalleen kolmen viikon kuluttua miun on kuitenkin muutettava pois seminaaritalosta ja siitä parin päivän sisään sanottava hyvästit parhaille ystävilleni. On uskomatonta miten tärkeitä ihmisistä vuoden sisään voi tulla. Olen puhunut asiasta paljon ystävieni kanssa ja olemme päätyneet pariin selitykseen. Ensiksi, kun irrottautuu omasta tutusta ympäristöstään ja tukiverkostaan, on paljon riippuvaisempi niistä uusista ihmisistä, joita ympärillä on. Sen takia olen viettänyt ihan käsittämättömän paljon aikaa päivittäin ystävieni kanssa ja hyvin nopeasti oppinut tuntemaan heidät kunnolla. Toinen tekijä ihan ehdottomasti on ollut maanjäristys. Se teki parissa päivässä tärkeistä ihmisistä entistäkin tärkeämpiä. Ja nyt kun aikaa on enää vähän jäljellä, on paljon tärkeämpää viettää aikaa niiden parhaimpien ihmisten kanssa. Ja se on kyllä näkynyt viimeisen kuukauden ohjelmistossa :)

Kirsikankukkasten jälkeen olen viettänyt ainostaan pari vapaailtaa itsekseni kouluhommia ja muita välttämöttömyyksiä hoidellen. Viikossa vähintään kaksi iltaa on mennyt Lauran asunnolla Matsukenin ja Merin kanssa iltaa viettäen. Parhaillaan ollaan vaan juteltu aamuneljään asti. Muut illat on täyttäneet kavereiden synttärit, keväiset piknikretket, klubi-illat, shoppailureissut Osakaan ja Kiotoon, yksi Alice Ninen keikka, aivan mahtavaan bändiin nimeltä Sound Horizon tutustuminen Matsukenin avustuksella (=keikkojen katselua koneelta joskus kolmeen asti aamuyöllä), kuninkaallisten häiden seuraaminen jne. Niin ennätin myös käydä elokuvan Unknown ennakkonäytöksessä ilmaiseksi, kun kaveri sattui ilmaisliput saamaan. Oli perin mielenkiintoinen kokemus olla kahdestaan ainoina ulkomaalaisina leffaa katsomassa :)









Yksi pidempi reissukin ohjelmistoon on mahtunut. Lähdin Golden Weekillä (viikko, jossa on neljä kansallista vapaapäivää eli pisin loma monelle japanilaisista) japanilaisten kavereideni ja parin hongkongilaisen tytön kanssa Oitaan, Kyushun saareelle, josta ystäväni Etsuko on kotoisin. Siellä vuokrasimme autot, jota pari japanilaista kaveriani ajoi ja reissasimme ympäriinsä. Oli ihanaa nähdä keväinen, vihreä Japanin luonto. Se on jotain, josta täällä hyvin harvoin pääsee nauttimaan.






Tästä eteenpäin on kuitenkin pakko vähän tsempata opiskelun suhteen ja hoitaa loppukokeet kunnialla. Kokeet alkaa jo ensi viikolla ja niitä on sitten tasaiseen tahtiin noin puolentoista viikon ajan. Normaalia koulua taitaa olla enää kaksi päivää jäljellä. 28.5. on yliopiston järjestämä virallinen valmistujaisjuhla vaihtareille. Sitten olis vaihtovuosi siinä.

3.6. alkaa sitten elämä reissaten. Tiedossa on viikko Kiostossa, viikko Okinawalla, viikko Kyushulla (Kagoshima, Kumamoto, Nagasaki), viikko Kiinassa kaverin luona, parin viikkoa Hongkongin kuumankostessa paahteessa, paluu Japaniin ja visiitti Shikokun saarelle, vähän aikaa Kiotossa, kiipeäminen mt. Fujille ja viimeinen visiitti Tokioon, josta lento Suomeen lähtee 10.8. Ja koska kesä menee reissaten, miulla ei enää oo Japanissa pysyvää osoitetta eli älkää laittako minkäänlaista postia enää tulemaan. Miä en niitä pysty saamaan 3.6. jälkeen. Kesän aikana miun on vielä tarkoitus kuulumisistani ilmoitella aina kun fiksusti netin ääreen pääsen. Nyt kuitenkin koko yön karaokeen kamun synttäreitä viettämään.

Kuulumisiin!!

Pikakuulumisia :)

Ihan pikaisesti ajattelin ilmoitella, että hengissä yhä ollaan vaikka tänne en paljoa kirjoitellut olekaan :) Kauhea loppulukukausi kiirus meneillä ja opiskelumotivaatio 0. Tekisi mieli vain olla kavereiden kanssa kun aikaa on niin kauhean vähän jäljellä. Mutta ei... Edessä on kanjikoe, japanin koe, japanin esitelmä, essee Pohjois-Koreasta, take home-loppukoe, final kokeet (puhe, luku, kirjoitelma, kielioppi+sanasto & kanjit) :S

Samalla koitan viimeistellä kesäsuunnitelmia. Nyt varmaa on jo kesäkuun osalta. Viikko Kiotossa saattaen kavereita lentokentälle ja japanilaisia kavereita tapaillen, viikko Okinawalla itsekseen merta ihmettelemässä, pari päivää Kagoshimassa ja Kumamotossa Kyushun saarella ja viisi päivää Nagasagissa. Näihin liittyen kaikki varaukset on jo hoidettu. 1.7. on tarkoitus lentää Kiinaan viikoksi kaverin luokse kyläilemään ja sieltä matka jatkuu pariksi viikoksi Hongkongin kuumankosteaan paahteeseen yhden parhaista ystävistäni luokse :) Hongkongista vielä takas Japaniin kavereita moikkailee ja ehkä vähän Shikokuun tutustumaan. Elokuun puolella olis edellä mt. Fujille kapuaminen ja vikat 5 päivää sitten Tokiossa Hitomin luona. Kiina-Hongkong reissun lentoliput on vielä hoitamatta, samoin Kiinan viisumi. Ne on tehtävälistalla odottamassa heti perjantain japanin esitelmän jälkeen. Paluu Suomeen, jos joku ei vielä tiedä, on 10.8. keskiyöllä (eli periaatteessa 11.8.). Ja jo nyt pikkuvinkkinä: arviolta seuraavaan viikkoon ei kannata kauheasti soitella. Voin olla aika väsy kun Suomeen lopulta palaan.

Mutta nyt tuutimaan, että aamulla jaksaa herätä keramiikkaa työstämään yhdeksäksi. Viime päivinä täällä on muuten ollut armoton kaatosade ja lämmintä parhaillaan sellainen +28 astetta. Sen takia ilmankosteus on ollut jopa 85%... Lievä järkytys suomalaiselle. Ja pahinta on, että se on vain esimakua tulevasta. Oon ehkä hullu kun jään tänne saunaan kesäksi, mutta... :)

Tarkoitus on muuten lähiaikoina vähän laitella lisää kuvia ja kertoa tarkemmin viime aikojen kuulumisia. Nyt hyvää yötä!!