Reissu jatkuu

Kesänloman ensimmäinen puolikas on jo ohitse. Okinawa-Kyushu reissu oli onnistunut kokonaisuus, joka meni jopa suunnitelmia paremmin ja lopulta viihdyin kaikkialla todella hyvin. Huomenna matka jatkuu Kiinaan viikoksi ja sieltä sitten Hongkongiin kahdeksi viikoksi. Vihdoinkin pääsen tapaamaan ystäviä!! 22.7. paluu takaisin Japaniin (Shikoku, Osaka, mt. Fuji, Tokio) ja 10.8. myöhään yöllä Suomeen. Blogia päivittelen mahdollisuuksien mukaan. Oletettavasti seuraavan kerran kuitenkin Hongkongista käsin. Jos jotain tärkeää niin sähköpostista tavoittaa.

Sadepäivän mietteitä

Eilen satoi, tänään sataa, huomiselle luvattu ukkosta. Olen päivä päivältä onnellisempi, ettei Suomessa ole sadekautta. Ei pitäisi ehkä valittaa siitä näin paljon, koska olen ollut onnekas ja joka kaupungissa on ollut ainakin yksi hyvä ja aurinkoinen päivä. Sen ansiosta olen ehtinyt näkemään paljon ja varsinkin nauttimaan luonnosta! Pieni biologi on ollut ihan ihmeissään Japanin vehreydestä ja monipuolisuudesta. Tässä hieman kuvia todistusaineistoksi:


Cherry the kameli, jännää oli :)


Paljon, paljon hiekkaa Tottorissa


Ja tietysti hiekasta tehtyä taidettakin löytyi


Tottorista Okinawalle: kuumaa oli, mutta todella kaunista!!






Palanen Okinawan kulttuuria ja hyvin energinen 91-vuotias (tässä vaiheessa miä olin jo nääntyä kuumuudesta!!)




Okinawalta Kagoshimaan: maailman pisin jalkakylpy ja yksi Japanin aktiivisimmista tulivuorista


Delfiinejä <3


Hieman random vaeltelua (huomaa vaatetus: oikeaoppinen eikös?!)


Kagoshimasta Kumamotoon ja lisää tulivuoria




Kaunista maisemaa tulivuoren tuntumasta




Kumamoton linna ja linnan samurai (?!)


Yksinreissaamisen hyviä puolia: uudet kamut!


Ja lopuksi todistusaineistoa Nagasakista: täällä siis SATAA (jos ei jo tullut selväksi)

Sadekausi ja muuta kivaa

Nyt on reilu viikko tullut oltua reissun paalla ja samalla reilu viikko ilman langatonta verkkoa, joten en ole paassyt paivittamaan upeita kuvia, joita Okinawalta napsin. Ensin ajattelin odottaa, etta paasen paivittamaan blogin kuvien kanssa, mutta sitten muutin mieltani ja ajattelin muutaman sanan sateisen illan ajankuluksi raapustaa.

Okinawa oli hyvin kuuma ja kostea paikka. Vei muutaman paivan tottua todella kosteaan 30-35 asteen lampotilaan hyvin polttvan auringon alla. Mutta siitakin selvittiin eika miulta palanut kuin selka ja reidet :) Nahan kaupunki, jossa majapaikkani sijaitsi ei kuulu omiin suosikkeihini Japanissa. Paakatu oli taynna turistirihkamaa myyvia identtisia kojuja ja myos Yhdysvaltojen tukikohdan sijainti suht lahella olevassa kaupungissa nakyi selvasti. Sen sijaan ihmiset olivat aivan ihania, todella erilaisia verrattuna muuhun Japaniin. Juttelinkin monen kanssa ihan sattumanvaraisissa tilanteissa ja paasin samalla treenaamaan paivittain omaa japanin kielen taitoa. Ja olihan Okinawa ihan mielettoman kaunis paikka kun oikeille alueille paasi (eli Nahan ulkopuolelle). Teinkin nelja paivaretkea Okinawalla: kolme saarille (=valkoisille hiekkarannoille lohoamaan, turkoosin variseen mereen uimaan) ja yhden pohjoisempaan kuuluisaa akvaariota ja muita nahtavyyksia katsomaan. Meriveden kirkkaus, korallit ja varikkaat kalat olivat hakellyttavan kauniita ja rannat uskomattoman puhtaita ja viela hiljaisia tahan aikaan vuodesta. Parina paivana innostuin snorklaamaan rantavedessa ja tosiaan karaytin selkapuolen kropasta kunnon suojakertoimista huolimatta...

Nyt kuitenkin olen Kyushun saarella Kagoshimassa, jossa paratiisin jalkeen todellisuus kohtaaminen (=sadekausi) on ollut valttamatonta. Ilmanala tuntuu suorastaan viilealta, kun lampotila on vain parisenkymmenta astetta ja melkein koko ajan sataa. Ukkostanutkin on pariin otteeseen. Saasta huolimatta kappailin tanaan pitkin ja poikin Kagoshimaa seitseman tunnin verran. En tehnyt mitaan ihmeellisempaa enka kaynyt missaan isommissa turistikohteissa, kunhan vain katselin katukuvaa ja aina valilla pysahdyin kahvilaan lueskelemaan Murakamin kirjaa. Huomenna on sitten tarkoitus menna katsomaan tarkemmin lahella olevaa aktiivista Sakurajiman tulivuorta ja ehka kayda onsen kylpylassa pulahtamassa. Matka jatkuu sitten 23.6. kohti Kumamotoa ja sunnuntaina sitten Nagasakiin. Viimeistaan Nagasakista miun pitaisi paasta ihan kuviakin latailemaan naytille.

Nyt menen kuitenkin lepailemaan, etta huomenna jaksaa taas seikkailla. Vahan on eilen ja tanaan meinannut vasy painaa, mutta onneksi yksin matkustamisen hyva puoli on se, etta saa itse suunnitella ja levata sitten kun silta tuntuu. Toisaalta varsinkin viime vuoden tiiviin yhteiselon jalkeen yksin matkustaminen tuntuu yksinaiselta ja on outoa ettei saa jakaa omia kokemuksiaan muiden kanssa, mutta onpahan ainakin aikaa ajatella. Eika tata yksin reissailuakaan enaa ole kuin reilu viikko tiedossa. Kiinan reissusta eteenpain on aina kavereita ymparilla :)

Kagoshima kuitenkin toivottaa hyvat yot kaikille!

Vaihtomuisteloita

Pari viime päivää olen viettänyt pääasiassa itsekseni Kioton katuja pitkin kulkien. Olen lueskellut kirjaa ja kuunnellut musiikkia. Kirjoitellut kortteja. Ostellut pieniä juttuja vielä Kiotosta, kun en tiedä tulenko tänne enää heinäkuussa. Pääasiassa olen ajatellut. Olen puinut viime vuotta ja koittanut löytää tasapainoa elämään. Ja edistystä on tapahtunut: päivisin olen ollut todella onnellinen. Kioto on miun ehdoton lempikaupunki koko maailmassa ja pelkästään joen varrella istuminen täällä saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Vastapainona iltaisin on kuitenkin ollut hieman yksinäinen ja orpo olo. Olen ollut samaan aikaan onnellinen ja surullinen. Mutta elämän on kuitenkin mentävä eteenpäin. Niinpä nyt lauantaina lähden kohti uusia seikkailuja. Menen Tottoriin hiekkadyynejä katselemaan hongkongilaisen kaverini Wendyn kanssa (mainitsinko jo edellisessä päivityksessä?!) Sitä ennen kuitenkin yksi katsaus vielä taaksepäin.

Asioita joita tulen mm. vaihtovuoden ajalta kaipaamaan:

*Ystävät
*Ystävien kanssa vietetty aika
*Päivittäinen ystävien halailu (sai alkunsa maanjäristyksen myötä)
*Jatkuva eri kielien kuuleminen ja eri kulttuuritaustojen näkyminen
*Päivittäinen englannin ja japanin puhuminen
*Se, että aina on yliopistolla joku jonka kanssa jutella ja se, että yliopistolta lähteminen samasta syystä kestää pari tuntia
*Yliopistolla istuminen iltakuuteen asti vaikka pitäisi opiskella
*Seminaaritalon ihmiset: se, että aina on alakerrassa joku jonka kanssa jutella
*Spontaanien päätösten helppous
*Ruuanlaitto yhdessä Matsukenin kanssa (suomalais-kiinalaiset yhdistelmät,nam)
*Junaverkoston kattavuus ja helppous
*Kaiken tarvittavan lähellä oleminen
*RUOKA (myös kouluruoka)
*Oman kielitaidon kehittymisen huomaaminen viikoittain
*Keramiikkatunnit
*Kohteliaisuus
*Yliopiston herttainen portinvartija, joka aina aamuisin hymyillen toivottaa hyvät huomenet
*Iso ja valoisa kampus
*Kampuksen hyvännäköiset japanilaismiehet
*Paul Scott:n tunnit ja POLITIIKKA :D

Asioita joita en tule kaipaamaan:

*Viikoittainen läksymäärä
*Jatkuvat, viikottaiset kokeet
*Ruuhka kouluruokassa klo 12.15. kun japanilaisten ruokatauko alkaa
*Monet kohteliaisuussäännöt, joita kaikkia ei tunne
*Sen miettiminen tarkoittaako japanilainen sitä mitä sanoo, vai onko vain kohtelias (ongelma vain uusien tuttavuuksien kanssa, ei kavereiden)
*Viimeisen junan aikataulu (harvoin ongelma, mutta joskus kuitenkin)
*Seminaaritalon likainen keittiö
*Oman huoneen jakaminen toisen ihmisen kanssa, joka ei siivoa
*Kunnollisen pyykkien kuivaustilan puuttuminen

Hmmmm, on varmaan muitakin, mutta nuo nyt ovat päällimmäisenä mielessä. Koen jääneeni paljon plussan puolelle :) Mutta nyt nokka kohti seikkailuja :) Tästä eteenpäin päivitykset tulevat kertomaan uusista ihmeellisestä paikoista ja kokemuksista kuvien kera!

Lomalomaloma!

Nonnih nyt on sit muutettu pois seminaaritalosta ja Hirakata hyvästelty. Takana on hyvin erikoinen viikko: alkuviikko meni mieli maassa, mutta sitä mukaa kun väsymys kasvoi ja unta ei saanut riittävästi alkoi viikkokin muuttua parempaan suuntaan. Viimeiset kolme päivää olen vain nauranut katketakseni kaikelle mahdolliselle :) Esimerkiksi eilen tulin Osakasta Kiotoon myöhään illalla kavereita tapaamasta ja viimeinen juna jonka otin ei tullutkaan enää perille asti. Niinpä olla tönötin Yodon asella itsekseen noin klo 1 aamuyöllä. Asema oli 11,7 kilometriä Shichijon aselmalta, jonka lähellä siis nykyinen majapaikkani sijaitsee. Kaverit selvitteli Osakan päädyssä huolissaan miulle kyytejä, mutta miä vaan nauroin. Lopulta neuvottelin japanilaisen taksikuskin ja japanilainen naisen kanssa edullisemman kimppakyydin Kioton asemalle ja pääsin turvallisesti perille yhä ihan katketakseni nauraen. Nyt on kuitenkin tarkoitukseni levätä ja ottaa rennosti ja huilia univelat pois. Aikaakin on vaikka kuinka ruhtinaalisesti kun lähes kaikki vaihtarikaverit ovat palanneet kotimaihinsa. Onneksi vielä japanilaisia ystäviä on päivällisseuraksi :)

Nyt siis oleilen Kiotossa aivan mahtavassa hostellissa. Paras hostelli jossa olen ikinä ollut. Käyn vähän vielä ensi viikolla Kiotossa paikkoja katselemassa kun en tiedä ehdinkö enää heinäkuussa, mutta muuten vain nautin miun lempikaupungista maanpäällä :) Huomennakin on tarkoitus vain käppäillä joenvartta ja istua auringossa kirjaa lukien :) Lauantaina 11.6. lähden sitten pikareissulle Tottoriin vähän hiekkadyynejä katselemaan hongkongilaisen kaverini Wendyn kanssa. Reissu tuli improvisoitua tosi pikapikaa, mutta mikäs siinä, kyllä miulle uudet paikat kelpaa :)

Nyt kuitenkin unten maille, että joskus pääsen näistä kauheista silmäpusseista eroon :) Nyt muuten tuntuu loma tosi hyvältä!!