Sadekausi ja muuta kivaa

Nyt on reilu viikko tullut oltua reissun paalla ja samalla reilu viikko ilman langatonta verkkoa, joten en ole paassyt paivittamaan upeita kuvia, joita Okinawalta napsin. Ensin ajattelin odottaa, etta paasen paivittamaan blogin kuvien kanssa, mutta sitten muutin mieltani ja ajattelin muutaman sanan sateisen illan ajankuluksi raapustaa.

Okinawa oli hyvin kuuma ja kostea paikka. Vei muutaman paivan tottua todella kosteaan 30-35 asteen lampotilaan hyvin polttvan auringon alla. Mutta siitakin selvittiin eika miulta palanut kuin selka ja reidet :) Nahan kaupunki, jossa majapaikkani sijaitsi ei kuulu omiin suosikkeihini Japanissa. Paakatu oli taynna turistirihkamaa myyvia identtisia kojuja ja myos Yhdysvaltojen tukikohdan sijainti suht lahella olevassa kaupungissa nakyi selvasti. Sen sijaan ihmiset olivat aivan ihania, todella erilaisia verrattuna muuhun Japaniin. Juttelinkin monen kanssa ihan sattumanvaraisissa tilanteissa ja paasin samalla treenaamaan paivittain omaa japanin kielen taitoa. Ja olihan Okinawa ihan mielettoman kaunis paikka kun oikeille alueille paasi (eli Nahan ulkopuolelle). Teinkin nelja paivaretkea Okinawalla: kolme saarille (=valkoisille hiekkarannoille lohoamaan, turkoosin variseen mereen uimaan) ja yhden pohjoisempaan kuuluisaa akvaariota ja muita nahtavyyksia katsomaan. Meriveden kirkkaus, korallit ja varikkaat kalat olivat hakellyttavan kauniita ja rannat uskomattoman puhtaita ja viela hiljaisia tahan aikaan vuodesta. Parina paivana innostuin snorklaamaan rantavedessa ja tosiaan karaytin selkapuolen kropasta kunnon suojakertoimista huolimatta...

Nyt kuitenkin olen Kyushun saarella Kagoshimassa, jossa paratiisin jalkeen todellisuus kohtaaminen (=sadekausi) on ollut valttamatonta. Ilmanala tuntuu suorastaan viilealta, kun lampotila on vain parisenkymmenta astetta ja melkein koko ajan sataa. Ukkostanutkin on pariin otteeseen. Saasta huolimatta kappailin tanaan pitkin ja poikin Kagoshimaa seitseman tunnin verran. En tehnyt mitaan ihmeellisempaa enka kaynyt missaan isommissa turistikohteissa, kunhan vain katselin katukuvaa ja aina valilla pysahdyin kahvilaan lueskelemaan Murakamin kirjaa. Huomenna on sitten tarkoitus menna katsomaan tarkemmin lahella olevaa aktiivista Sakurajiman tulivuorta ja ehka kayda onsen kylpylassa pulahtamassa. Matka jatkuu sitten 23.6. kohti Kumamotoa ja sunnuntaina sitten Nagasakiin. Viimeistaan Nagasakista miun pitaisi paasta ihan kuviakin latailemaan naytille.

Nyt menen kuitenkin lepailemaan, etta huomenna jaksaa taas seikkailla. Vahan on eilen ja tanaan meinannut vasy painaa, mutta onneksi yksin matkustamisen hyva puoli on se, etta saa itse suunnitella ja levata sitten kun silta tuntuu. Toisaalta varsinkin viime vuoden tiiviin yhteiselon jalkeen yksin matkustaminen tuntuu yksinaiselta ja on outoa ettei saa jakaa omia kokemuksiaan muiden kanssa, mutta onpahan ainakin aikaa ajatella. Eika tata yksin reissailuakaan enaa ole kuin reilu viikko tiedossa. Kiinan reissusta eteenpain on aina kavereita ymparilla :)

Kagoshima kuitenkin toivottaa hyvat yot kaikille!