Vaaleanpunainen maailma

On olemassa vain yksi vuodenaika jolloin kaikki japanilaiset sekoavat ja se on juuri nyt parhaimmillaan. Kun hennon vaaleanpunaiset kukat alkavat loistamaan, muuttuu koko Japani ihan erilaiseksi. Yhtäkkiä puistot on täynnä rentoutuneita "hanami" eli kukkienkatselupiknikretkeläisiä ja kukaan ei tunnu liikoja stressaavaan. Suosituimmat paikat ovat ihan tupaten täynnä ja vähemmän kuuluisiinkin riittää porukkaa. Ihmiset viettävät tuntikausia ulkoilmassa vain hengaillen.

Itse olen stressaavaan, raskaan ja kiireisen maaliskuun (stressin yms. aiheutti katastrofit, joista en enää jaksa kommentoida yhtään, ei vanhempien loma tänne :) Vanhenpien loma oli oikein onnistunut ja hauska vaihe maaliskuuta. Vanhempien lomaa tosin seurasi tosi kiireinen midterms-koeviikko...) jälkeen nauttinut vaaleanpunaisesta Japanista todella paljon. Nyt on tullut kirsikankukkasia ihmeteltyä niin yövalaistuksessa, päivävalaistuksessa, piknikin ohessa, pyöräillessä, jokien varsilla, temppeleiden luona... Mutta ne vain ovat niin kauniita! Ja säätkin ovat suosineet: täällä on jo 15-20 astetta päivällä lämmintä, joten mikä sen parempaa puuhaa kuin mennä ulos kukkia ihmettelemään. Alla hieman todistusaineistoa:













Huomenna olisi tarkoitus tehdä vielä viimeinen kirsikankukkaretki ja sitten ehkä alkaa valokuvia olemaan riittävästi... :)

Niin ihanaa kuin kirsikankukkaloisto on ollutkin, on se samalla toiminut hyvin konkreettisena muistuttajana siitä kuinka pitkällä kevät on. Pikkuhiljaa aika alkaa käydä vähiin ja yksi elämäni upeimmista ja tapahtumarikkaimmista vuosista alkaa olla ohi. Vielä toki aikaa on ja aion nauttia jokaisesta jäljellä olevasta päivästä täysillä!! Silti hyvästien sanominen alkaa hiljalleen ahdistamaan. Maaliskuu nimittäin teki harvinaisen selväksi sen kuinka vaikeaa hyvästien sanominen on. Samalla se teki selväksi sen, miten tärkeää on osata kuunnella itseään ja tehdä itse omat päätöksensä. Jos jotain olen tämän vuoden ja erityisesti maaliskuun aikana oppinut, niin olen ainakin oppinut kuuntelemaan itseäni ja priorisoimaan päätöksiä. Ja koska tämä aika on minulle niin ainutlaatuista ja tärkeää, aion pysyä suunnitelmassani ja palata Suomeen vasta elokuussa. Kesän suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta eiköhän sinne tule vaikka mitä kivaa keksittyä. Suomessa miusta ei tarvitse edelleenkään huolehtia, vaikka en sinne nyt suostunutkaan vielä palaamaan.

Tästä eteenpäin muuten voi olla että päivittelen blogia joko lyhytsanaisesti tai harvoin, koska kuten jo sanoin, jäljellä oleva aika on äärimmäisen arvokasta. Olen löytänyt hienoja ihmisiä ja rakkaita ystäviä ja nyt aion priorisoida heidät toukokuun loppuun asti etusijalle. Elokuun jälkeen on sitten Suomessa olevien hienojen ihmisten vuoro!