Matsuri, matsuri, matsuri...

En halua antaa valheellista kuvaa Suomeen, että elämä täällä olisi vain opiskelua (vaikka japanilaiset tunnollisia ovatkin ja tunnollisuus on hieman tarttunutkin). Niinpä haluan tuoda esille palan parasta Japania :) Olen kerta kaikkiaan rakastunut japanilaisiin matsureihin eli festivaaleihin. Niitä on hankala kuvailla, jollei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta kokeillaan. Matsureita on olemassa lukuisia eri tyylisiä. Niitä kaikkia kuitenkin yhdistää rento ja iloinen tunnelma, perinteinen värikäs matsurivaatetus ja perinteinen musiikki. Matsurit saavat aikaan muutoksen japanilaisissa ihmisissä. Kaikki hymyilevät enemmän ja tulevat myös juttelemaan pelottaville gaijineille (gaijin = someone from the "outside world" = "muukalainen"). Tarjolla on valtavasti matsuriruokaa, jota voi ostaa kymmenistä (jopa sadoista) kojuista, joita on pitkin matsurialuetta. Ja matsurit tosiaan ovat ilmaisia. Niihin voi vaan mennä katselemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Oma mielipiteeni on, että jos matsurista ei poistu hymy huulilla, on ihmisessä jotain vikaa :D

Olen kuukauden sisään ehtinyt käydä kolmessa täysin erityyppisessä matsurissa ja pidin niistä kaikista. Ensimmäinen oli jo Tokiossa, jossa oli yosakoityylinen tanssifestivaali. Esiintyjiä ja esiintymislavoja oli valtavasti ja festivaali huipentui tanssikulkueeseen pitkin Tokion katuja.




Toinen festivaaleista oli Eisaa matsuri Osakassa, joka oli Okinawalta Osakaan muuttaneiden matsuri. Se oli matsureista kaikista pienin: tapahtumapaikkana oli vain pieni puisto. Puisto oli kuitenkin täynnä ihmisiä ja koko päivän siellä oli tarjolla okinawalaista ruokaa, musiikkia ja tanssiesityksiä.





Kolmas matsuri oli danjirityylinen matsuri Kishiwadassa, kahden tunnin junamatkan päässä Hirakatasta. Danjirissa ihmiset kuljettavat danjireita eli "pyörillä kulkevia pikkumökkejä" (en nyt keksi parempaakaan kuvausta niille :) katuja pitkin. Yksi danjiri painaa 3-4 tonnia, joten sitä kuljettava ihmisjoukko muodostaa valtaisan pitkän letkan. Danjirin sisällä istuu ihmisiä soittamassa musiikkia ja danjirin rakentajat pääsevät kunniapaikalle hyppimään liikkuvan rakennelman katolle. Todella turvallista eikös?! Kyseisessä matsurissa on joskus kuollutkin ihmisiä, mutta se on silti jatkunut jo 300 vuoden ajan. Tänä vuonna kaikki meni hyvin!

"You must be from Finland!!!"

Niin... Suomi tosiaan tuntuu olevan Japanissa iso juttu. Miut on tunnistettu täällä suomalaiseksi useammankin kerran marimekon laukun takia ja olen päätynyt opettamaan pariin otteeseen suomea opiskelijoiden oleskelutilassa muutamalle japanilaiselle (ja yhdelle vaihtarille Hongkongista). Nyt melkein päivittäin törmään yliopistolla suomenkielisiin kommentteihin "moi", "moimoi", "nähdään myöhemmin" ja "olen täynnä". Suomea ja suomenkieltä pidetään täällä eksoottisena ja mielenkiintoisena, mikä on hyvin hämmentävää.

Vastapainoksi olen saanut paljon apua japanin opintoihini japanilaisilta kavereiltani. Japanin puhuminen on vielä todella nihkeää ja teen jatkuvasti virheitä. Yliopiston opetus on onneksi todella laadukasta, joten eiköhän nihongo ala jossain vaiheessa sujumaan. Miulla on japania 8x50 min viikossa, jonka lisäksi luentokursseja on 4x90 min. Päivät on siis periaatteessa lyhyitä. Luentojen päälle vaan pitää lisätä viikottaiset läksyt, kuuntelutehtävät, sana-, hiragana-, katakana- ja kanjikokeet sekä luentokurssien laajemmat esseetehtävät. Kyllä täällä siis opiskella saa ihan riittävästi. Ja niille, jotka eivät muista/tiedä niin syksyltä pitää saada riittävän hyvä keskiarvo, että saa jatkaa kevätlukukaudelle.

Ei täällä elämä kuitenkaan pelkkää opiskelua ole :D Iltapäivällä ehtii aina hengailla kavereiden kanssa, iltaisin rentoutua ja herkutella illallisesta perheen kanssa (Midori-san eli perheen äiti on aivan loistava kokki!!) ja viikonloppuisin nauttia Hirakatan hyvästä sijainnista Kioton, Osakan ja Naran keskellä. Viimeeksi mainitussa tosin en ole vielä ehtinyt käymään. Turistiretkeilyä haittaa nimittäin opiskelun lisäksi yhä edelleen jatkuva, kerrassaan naurettava helleaalto!!! TÄÄLLÄ ON EDELLEEN YLI +30 ASTETTA JOKA PÄIVÄ!! Huoh!

PS: kuvia on vihdoin tulossa seuraavaan päivitykseen :)

Orientaatioviikko

Nyt on orientaatioviikko kiireineen takana. Ei enaa jatkuvia infoja ja tapaamisia vaan oikeaa opiskelua. Hassua, mutta mina oikeastaan odotan sita innolla. Miulla on kaksi japanin kielen kurssia, jotka ovat aina aamupaivasta ja kaksi iltapaivan luentokurssia. Onnistuin saamaan molemmat haluamani kurssit eli Japanin kulttuuria kasittelevan (kurssilla on kauhean pitka nimi, jota en muista) ja maailman nykytilaa kasittelevan kurssin (peace... jotain). Kursseja ei valittu enaa samalla numeroarvontasysteemilla, mita ainakin osalle ihmisista ehdin mainostaa, vaan tietokoneella, joka sitten suoritti arvonnan.

Orientaatioviikolla oli myos virallinen lukukauden aloitusseremonia. Siella oli tunnin ajan puheita (jopa osa edessa istuneista kunniavieraista nukkui, tosin heratakseen aina ajoissa taputtamaan kullekin puhujalle). Sita seurasi tervetulolounas, joka osoitti, etta opiskelijat ovat opiskelijoita kaikkialla. Ilmainen ruoka kelpaa aina! :D

Oritentaatioviikon huipentuma oli kuitenkin eilinen Kyoto-tour. Tutustuimme paikalliseen bussi- ja junaverkostoon paikallisten opiskelijoiden auttamana ja samalla kiersimme Kyoton kuuluisia kohteita. Olin onnekas, silla oma ryhmani oli kerrassaan mahtava!! Varsinainen sisalto tuli kuitenkin opittua varsin huonosti, silla paluumatkalla vaihtarien opiskelija-asuntolaan nousimme bussista vaaralla pysakilla ja jouduimme juoksemaan pitkan matkan ehtiaksemme asuntolalle ennen porttien sulkeutumista yoksi :)

Vastaavaa iltamaratonia ei kuitenkaan jatkossa tarvitse harrastaa. Muutan nimittain huomenna isantaperheeseen, josta vihdoin tiedan jo hieman. Perheessa on isa, aiti ja kaksi lasta, jotka ovat molemmat miua vanhempia enka tieda asuvatko he viela kotona. Perheella on myos koira. He asuvat onneksi vain 20 minuutin pyorailyn paassa yliopistosta. Huoneeni on kuuden tatamimaton kokoinen eli ihan passelin kokoinen. Kaikki muu sitten selviaa kokemuksen kautta. Odotan innolla, vaikka rehellisesti taytyy myontaa, etta hieman jannittaa... Pitaa varmaan menna tuijottamaan illaksi "laadukkaita" japanilaisia tv-ohjelmia, etta aika kuluisi nopeammin.