Tälläinen sähköposti tuli tänään:
Dear international students,
As you can see, it is snowing rather heavily (by Osaka standard), and
because of accumulated snow, streets may be slippery or may be even
frozen, especially during night time. All students are advised to take
extra cautions when moving outside.
It is advisable that you walk your bicycle and do not ride it (unless it
is very necessary) until the weather gets clear and snow on streets are
gone.
Thank you for your attention.
Hieman suomalaista huvitti...
14. helmikuuta 2011
13. helmikuuta 2011
Muisteluita
Tein tässä pari päivää sitten seminaaritalossa päivälliseksi riisipuuroa ja toissapäivänä täällä heitteli luntakin parin sentin verran (tosin suli jo pois), joten ajattelin hieman muistella joulun aikaa ja uutta vuotta täälläpäin. Riisipuurosta ei valitettavasti tullut uutta japanilaista hittituotetta, mutta miulle se maistui hyvältä. Japanilaisten kommentit olivat luokkaa: "Riikka, Riikka, Riikka, mitä täällä oikein tapahtuu!!!" "Riikka, miksi riisin seassa on maitoa?!?!?!" "Tuo näyttää epäilyttävältä"
Kuitenkin, jouluahan täällä ei perinteen mukaan vietetä. Siitä huolimatta täälläkin joululaulut alkoivat soida kaupoissa marraskuun lopussa. Toisin sanottuna se vähä mitä täällä joulua on, on hyvin kaupallista ja lähinnä kavereiden kesken tapahtuvaa juhlintaa. Jouluaatto on yksi suosituimpia treffiajankohtia, jolloin ravintolat, tapahtumapaikat jne. ovat tupaten täynnä. Kaveri oli käynyt Universal Studiosilla jouluaattona ja kertoi, että jonot laitteisiin oli ollut 2 tunnin luokkaa!!! Itse jakelin täällä lähimmille kavereille suklaapatukoita joululahjaksi ja isäntäperheelle annoin lahjan, mutta siinä kaikki. Hyvää joulua en tainnut toivottaa juuri kellekään. Aattona istuin 6 tuntia bussissa (tiedoksi, jos en ole jo maininnut) ja päivälliseksi söin nuudeleita.
Herkulliset jouluaattonuudelit Naganossa
Jälkiruokaomenat
Uusi vuosi Japanissa sen sijaan on asia erikseen. Se on yksi vuoden isoimpia juhlapyhiä, joka perinteiden mukaan vietetään perheen kesken. Uuden vuoden aattona lähes kaikki tuijottavat tv:stä kuuluisaa uuden vuoden musiikkishow:ta, johon on valittu laajalla skaalalla erilaisia japanilaisia artisteja esiintymään. Artisteilla ei mielestäni itse ole paljon vaikutusmahdollisuuksia päätökseen. Itse skippasin tämän ja siirryin suoraan seuraavaan vaiheeseen eli vuoden ensimmäiseen temppelivierailuun. Se on yksi tärkeimpiä perinteitä Japanissa.
Uudenvuoden aatto oli tänä vuonna kaunis ja luminen :)
Temppeleiden ympäriltä sai kojuista paljon erilaista ruokaa ja herkkuja. Tässä vaiheessa iltaa ei ollut porukkaa vielä liikkeellä.
Osa kojuista oli rohkeasti erilaisia :)
Puolen yön tienoilla alkoi sitten porukkaa löytyä...
Ja kaikki nämä tuhannet ihmiset jonottivat rukoilemaan temppelille. Kun kello oli kaksitoista, yleisömassa hurrasi hetken (ehkä 10 sekuntia) ja vaikeni. Ei ilotulituksia, kuulutuksia eikä mitään isoa. Vuosi vain vaihtui. Sen jälkeen massat alkoivat hiljalleen siirtyä temppelin puolelle, jossa pisin jono ulottui rukoilu-alueelle. Sen jälkeen ihmiset ostivat lisää ruokaa kojuista ja palailivat koteihinsa. Uusi vuosi on muuten ainut yö Japanissa, jolloin junat kulkevat läpi yön, joten kerrankin paluun ajankohdasta ei tarvinnut stressata.
Uudenvuoden päivänä sitten suurin osa ravintoloista ja kaupoista oli kiinni. Silloin ruokaa kuuluu syödä perheen kesken. Kyseiselle päivälle on olemassa oma erikoinen ruokansakin, jota ei siinä muodossa minään muuna vuodenaikana syödä.
Ruokailun osaksi kuului myös oma uuden vuoden sakensa. Ehkä se oli vain tavallista sakea, mutta tarjoilutyyli kuitenkin erosi normaalista.
2.1. lähtien Japani jatkoi taas elämää ennallaan.
Seuraavaan päivitykseen tulee sitten taas jotain ajankohtaisempaa. Nyt pitää mennä opiskelemaan, sillä huomenna ja ylihuomenna on tämän lukukauden ensimmäiset kokeet!!! Lukukausihan siis alkoi tällä viikolla...
Kuitenkin, jouluahan täällä ei perinteen mukaan vietetä. Siitä huolimatta täälläkin joululaulut alkoivat soida kaupoissa marraskuun lopussa. Toisin sanottuna se vähä mitä täällä joulua on, on hyvin kaupallista ja lähinnä kavereiden kesken tapahtuvaa juhlintaa. Jouluaatto on yksi suosituimpia treffiajankohtia, jolloin ravintolat, tapahtumapaikat jne. ovat tupaten täynnä. Kaveri oli käynyt Universal Studiosilla jouluaattona ja kertoi, että jonot laitteisiin oli ollut 2 tunnin luokkaa!!! Itse jakelin täällä lähimmille kavereille suklaapatukoita joululahjaksi ja isäntäperheelle annoin lahjan, mutta siinä kaikki. Hyvää joulua en tainnut toivottaa juuri kellekään. Aattona istuin 6 tuntia bussissa (tiedoksi, jos en ole jo maininnut) ja päivälliseksi söin nuudeleita.
Herkulliset jouluaattonuudelit Naganossa
Jälkiruokaomenat
Uusi vuosi Japanissa sen sijaan on asia erikseen. Se on yksi vuoden isoimpia juhlapyhiä, joka perinteiden mukaan vietetään perheen kesken. Uuden vuoden aattona lähes kaikki tuijottavat tv:stä kuuluisaa uuden vuoden musiikkishow:ta, johon on valittu laajalla skaalalla erilaisia japanilaisia artisteja esiintymään. Artisteilla ei mielestäni itse ole paljon vaikutusmahdollisuuksia päätökseen. Itse skippasin tämän ja siirryin suoraan seuraavaan vaiheeseen eli vuoden ensimmäiseen temppelivierailuun. Se on yksi tärkeimpiä perinteitä Japanissa.
Uudenvuoden aatto oli tänä vuonna kaunis ja luminen :)
Temppeleiden ympäriltä sai kojuista paljon erilaista ruokaa ja herkkuja. Tässä vaiheessa iltaa ei ollut porukkaa vielä liikkeellä.
Osa kojuista oli rohkeasti erilaisia :)
Puolen yön tienoilla alkoi sitten porukkaa löytyä...
Ja kaikki nämä tuhannet ihmiset jonottivat rukoilemaan temppelille. Kun kello oli kaksitoista, yleisömassa hurrasi hetken (ehkä 10 sekuntia) ja vaikeni. Ei ilotulituksia, kuulutuksia eikä mitään isoa. Vuosi vain vaihtui. Sen jälkeen massat alkoivat hiljalleen siirtyä temppelin puolelle, jossa pisin jono ulottui rukoilu-alueelle. Sen jälkeen ihmiset ostivat lisää ruokaa kojuista ja palailivat koteihinsa. Uusi vuosi on muuten ainut yö Japanissa, jolloin junat kulkevat läpi yön, joten kerrankin paluun ajankohdasta ei tarvinnut stressata.
Uudenvuoden päivänä sitten suurin osa ravintoloista ja kaupoista oli kiinni. Silloin ruokaa kuuluu syödä perheen kesken. Kyseiselle päivälle on olemassa oma erikoinen ruokansakin, jota ei siinä muodossa minään muuna vuodenaikana syödä.
Ruokailun osaksi kuului myös oma uuden vuoden sakensa. Ehkä se oli vain tavallista sakea, mutta tarjoilutyyli kuitenkin erosi normaalista.
2.1. lähtien Japani jatkoi taas elämää ennallaan.
Seuraavaan päivitykseen tulee sitten taas jotain ajankohtaisempaa. Nyt pitää mennä opiskelemaan, sillä huomenna ja ylihuomenna on tämän lukukauden ensimmäiset kokeet!!! Lukukausihan siis alkoi tällä viikolla...
2. helmikuuta 2011
Kulttuurishokki
Japanissa reissaaminen aiemmin on osoittanut todella hyodylliseksi. Olen ehtinyt oppia tarkeimmat saannot jo aiemmin ja ehka juuri sen vuoksi on tullut isoimmat kulttuurishokit valtettya. Japani on nimittain saantojen luvattu maa. Niista iso osa eli tarkeimmat on ulkomaalaisten onneksi esilla kylteissa, mutta taalla on kirjoittamattomia saantoja niiden lisaksi ihan lukematon maara. Ulkomaalaisten ei tietenkaan oleteta tuntevan kaikkia, mutta minun ilmeisesti vaihtarina on oletettu tutustuvan myos niihin. Niinpa sain kokea ensimmaisen ison kulttuurishokin tassa heti helmikuun alussa.
Takana oli oikein mukava ja hyvin onnistunut joululoma, jonka aikana reissasin Karin kanssa eri puolilla Kansain aluetta ja Tokiota varsin paljon. Jalkoja vielakin vasyttaa kavelyn maara... Olin saanut Karin kentalle ja valmistauduin pikkuhiljaa siirtymaan isantaperheen luota seminaaritaloon, kun juttelin Midorin kanssa. Midori ilmoitti minulle, etta he ovat olleet pettyineita kaytokseeni ja kokevat etten olen osoittanut arvostavani heidan antamaa apua. He olisivat halunneet enemman apua minulta.
Tama kaikki ilmeisesti perustuu siihen, etta Japanissa ei ei ole aina ei eika kylla ole aina kylla. Ehkakin tarkoittaa milloin mitakin. Periaatteessa tiesin taman jo etukateen, mutta ajattelin isantaperheeni toimineen isantaperheena niin pitkaan, etta he ymmartaisivat asioita hieman eri nakokulmista. Niinpa kun kysyin haluatteko apua ja sain vastaukseksi ei, oletin heidan tarkoittavan sita. Niinpa en lopulta paassyt auttamaan heita kuin pienissa asioissa.
Miulle takana ollut lukukausi ja joululoma isantaperheessani oli hieno kokemus ja olin todella iloinen, etta myos Kari ja kaverini Helena saivat tavata heidat. Niinpa yllatyin kommenteista aika paljon ja hieman paha maku suussa muutin seminaaritaloon.
Taalla elama kuitenkin vaikuttaa rennolta. Kanadalainen kamppikseni vaikuttaa mukavalta ja olen tavannut kivoja ihmisia muutenkin. Vahaiset orientaatiojututkin (maksu-asiat, allekirjoitukset, kurssi-ilmoittautumiset) sujuivat vaivatta. Polkupyorankin ostin tanaan ja huomenna pitaisi saada netti kuntoon. Ensi viikolla sitten alkaa kurssit ja siita taas elama jatkuu rutiinilla eteenpain. Joten eikohan tassa tule aika nopeasti kulttuurishokista toivuttua ja jatkettua taas Japanin hyviin puoliin tutustumista. On innolla uutta lukukautta!
Kuvia tulee taas ilmestymaan jatkossa, kun saan tosiaan netin kuntoon ja paasen tekemaan paivityksia omalta koneelta!
Takana oli oikein mukava ja hyvin onnistunut joululoma, jonka aikana reissasin Karin kanssa eri puolilla Kansain aluetta ja Tokiota varsin paljon. Jalkoja vielakin vasyttaa kavelyn maara... Olin saanut Karin kentalle ja valmistauduin pikkuhiljaa siirtymaan isantaperheen luota seminaaritaloon, kun juttelin Midorin kanssa. Midori ilmoitti minulle, etta he ovat olleet pettyineita kaytokseeni ja kokevat etten olen osoittanut arvostavani heidan antamaa apua. He olisivat halunneet enemman apua minulta.
Tama kaikki ilmeisesti perustuu siihen, etta Japanissa ei ei ole aina ei eika kylla ole aina kylla. Ehkakin tarkoittaa milloin mitakin. Periaatteessa tiesin taman jo etukateen, mutta ajattelin isantaperheeni toimineen isantaperheena niin pitkaan, etta he ymmartaisivat asioita hieman eri nakokulmista. Niinpa kun kysyin haluatteko apua ja sain vastaukseksi ei, oletin heidan tarkoittavan sita. Niinpa en lopulta paassyt auttamaan heita kuin pienissa asioissa.
Miulle takana ollut lukukausi ja joululoma isantaperheessani oli hieno kokemus ja olin todella iloinen, etta myos Kari ja kaverini Helena saivat tavata heidat. Niinpa yllatyin kommenteista aika paljon ja hieman paha maku suussa muutin seminaaritaloon.
Taalla elama kuitenkin vaikuttaa rennolta. Kanadalainen kamppikseni vaikuttaa mukavalta ja olen tavannut kivoja ihmisia muutenkin. Vahaiset orientaatiojututkin (maksu-asiat, allekirjoitukset, kurssi-ilmoittautumiset) sujuivat vaivatta. Polkupyorankin ostin tanaan ja huomenna pitaisi saada netti kuntoon. Ensi viikolla sitten alkaa kurssit ja siita taas elama jatkuu rutiinilla eteenpain. Joten eikohan tassa tule aika nopeasti kulttuurishokista toivuttua ja jatkettua taas Japanin hyviin puoliin tutustumista. On innolla uutta lukukautta!
Kuvia tulee taas ilmestymaan jatkossa, kun saan tosiaan netin kuntoon ja paasen tekemaan paivityksia omalta koneelta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)