Extension of stay

Minulla on ilo ilmoittaa, että minut on hyväksytty Kansai Gaidain vaihto-oppilaaksi myös kevätlukukaudelle 2011. Vielä siis yli puolet Japanissa oleskelua jäljellä :)

Joululoma!

Vihdoin ja viimein on aikaa nukkua aamuisin pitkään, rentoutua ja tehdä mitä huvittaa. Ja samalla päivitellä hieman perusteellisemmin blogia. Miun joululoma nimittäin alkoi tämän viikon torstaina ja tästä reilut kuusi viikkoa saan nauttia ilman opiskelua. Lomassa kuitenkin täällä on hyvät ja huonot puolensa. Ihanan vapauden lisäksi se nimittäin tarkoittaa sitä, että osa kavereista lähtee pois. Olen kuitenkin ollut onnekas, sillä suurin osa kavereista jää kevätlukukaudeksi. Silti hyvästien sanominen edes niille muutamille ei ole kivaa...

Mutta nyt kuitenkin katsaus menneeseen. Mitä kaikkea olenkaan täällä kiireen keskellä ehtinyt tekemään...

Viikko INFES:n jälkeen pääsin vihdoin ja viimein vierailemaan kauniilla Fushimi-inarin temppelillä Kiotossa. Se tarkoitti samalla kiipeämistä, sillä temppeli on vuoren päällä. Kyseessä kuitenkin on ehdoton lempikohteeni tällä hetkellä!




Kyseinen viikko oli muutenkin kunnon sporttiviikko. Seuraavana päivänä menin nimittäin vaeltamaan kavereiden kanssa. Silloin ruska oli vasta aluillaan, mutta Japanin luonto oli todella kaunis. Pitäisi kyllä ehdottomasti käyttää enemmän aikaa vaeltamiseen täällä. Kevätlukukaudella sitten!! Vaeltamisessa on kuitenkin huomioitava pikkuinen sivuseikka... Täkäläiset vuoret ei aina ole ihan helpoimmasta päästä. Sitä jotenkin aina päätyy ajattelemaan, et ei tuon vuoren huipulle pääseminen nyt niin työlästä voi olla... Silti sitä aina puuskuttaa ihan naattina kun huipulle lopulta pääsee.



Samaisella viikolla ehdin vielä osallisia isäntäperheen "asuinalueyhdistyksen" retkelle meren tuntumaan. Seuraretket eivät ikinä ole ollut oikein miun juttu ja japanilainen seuraretki ei ollut poikkeus. Silti olen tyytyväinen, että menin, koska pääsin sellaisiin paikkoihin, joissa ei muuten olisi varmasti tullut käytyä.




Samoihin aikoihin löysin itselleni uuden harrastuksen. Kuusi kertaa ehdin nauttia ikebanan ihmeistä ennen kuin kyseinen yliopiston klubi meni pitkälle joulu- ja kevättauolle. Ihastuin kukkien asetteluun ihan täysin! Se oli ihanan rentouttavaa ja yllättävän haastavaa puuhaa! Harmi vaan, etten nyt ehdi harjoitella enempää! Klubi nimittäin palaa tauolta vasta toukokuussa. Miun isäntäperhe oli kuitenkin ihan innoissaan uudesta harrastuksestani ja hankki miulle ikebanavaaseja kaksi kappaletta, joten voin sitten Suomessa ainakin testailla luovuuttani :)



Tästä sitä aina aloitetaan!



Sitten opettaja antaa ohjeet (japaniksi tietenkin!)



Ja lopulta on aika testata kuinka hyvin ne ohjeet menikään perille...







Viimeinen koitos on sitten aina kehitellä kukkasista jotain fiksun näköistä kotona isäntäperheen iloksi. Kuvassa oleva astia on muuten toinen isäntäperheeltä saamista lahjavaaseista. En edes totta puhuakseni halua tietää kuinka kallis se on ollut...

Puuh, mitäs muuta... Sitten pariin otteeseen kävin tosiaan sitä ruskaa ihmettelemässä, mutta todisteet siitä ehdin jo aiemmin päivittää. Upein ruska valitettavasti kesti vain pari viikkoa ja nyt täällä on taas ihan tavallista. "Talvea" kohti täälläkin nimittin mennään. Tällä viikolla oli alimmillaan enää 3 astetta!! :) Mikä tarkoitti sitä, että uusin alimman lämpötilan ennätys aamulla huoneessani on 8 astetta!!! Oli nimittäin hieman kylmä!!!

Sitten olen ehtinyt käydä ihmettemässä japanilaista lempiartistiani HYDE:a hänen toisen yhtyeensä VAMPS:n konsertissa. Oli muuten konsertti Japanissa myös aikamoinen kokemus! Siellä sai hyppiä ja heilua ihan urakalla!! Hyppiä ja heilua täällä saa myös karaokessa. Vietimme nimittäin kaverin synttäreitä mm. karaokea laulellen ja sen lisäksi on tullut pariin otteeseen muutenkin käytyä... En tiedä pitäisikö tässä alkaa huolesta, mutta olen alkanut nauttia karaokesta. Kaverin kanssa nimittäin päädyimme tulokseen "ei se lauluääni vaan asenne". Sen jälkeen on fiilistelty niin Backstreet boyseja kuin Spaissareita ihan urakalla :)

Yksi isoimpia juttuja tässä viime aikoina on kuitenkin ollut isäntäperheeni vuosittainen perinne eli joulukemut. Midori yksin kokkaili ruokaa noin 40 vieraalle (miua ei juuri keittiöön päästetty, muuten kuin pullan teon merkeissä). Sitten porukalla syötiin ja pelailtiin pitkin iltaa. Ilta oli ikimuistoinen ja huippuhauska.







Joulukemujen jälkeen oli sitten aika opiskella ihan hullunlailla. Siinä parin viikon sisään kirjoitin 7 + 11,5 sivun mittaiset raportit ja pänttäsin japanin kokeisiin. Nyt pitää vaan odotella tuloksia ja toivoa, että lupa olla täällä ensilukukausikin tulee! Joulun jälkeen pitäisi tiedon tulla!!

Sitä ennen kuitenkin häippäsen ihmettelään lisää vuoria eli kavereiden kanssa laskettelemaan Naganoon. Ajatella, minä saatan ihan oikeasti nähdä lunta Japanissa!! :) Jouluaattona on lähtö ja hieman ennen uutta vuotta paluu. Sen jälkeen tulee sekä kaveri että veli kylään ja siinähän se loma sitten meneekin...

Tiedoksi muuten kaikille, jotka ovat joulukortteja lähettäneet. Käyn yliopiston postilaatikon katsomassa viimeistä kertaa 23.12. Jos kortti ei ole siihen mennessä tullut perille, niin saan sen sitten joskus tammikuussa kun kansainvälisten opiskelijoiden yksikkö palaa lomilta. Eli ei hätää. Mahdolliset kortit kyllä säilyvät tallessa ja saan lueskella niitä sitten myöhemmin!

Nyt oikein hyvät joulut sinne kotisuomeen! Nauttikaa pakkasista ja joulun tunnelmasta (sitä täällä nimittäin ei ole!) :)

Japanin ruska

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten laitan vain paljon kuvia yhdestä uskomattomimmista näyistä, joita olen elämäni aikana nähnyt. Kaikki puhuu aina Japanista ja kirsikankukista (miäkin ennen), mutta Japani ja ruska se vasta yhdistelmä onkin. Nyt lehdet alkavat putoilla pois, mutta vielä viikko sitten täällä oli käsittämättömän kaunista.

Tästä eteenpäin miulla on muuten kamala kiire: pari raporttia + tän semesterin loppukokeet parin viikon päästä(mitä sille kaikelle ajalle oikein tapahtui?!?!?!) Nyt on pakko opiskella... Voi olla etten reiluun pariin viikkoon paljon kuulumisia ehdi päivitellä.

School festivals

Tässä pari kolme viikkoa sitten pääsin ihmettelemään sellaista hyvin japanilaista perinnettä kuin koulufestivaali. Koulufestivaalit ovat osa opiskelijoiden lukuvuosia lukion ja yliopiston ajan. Jo ennen Japaniin tuloa olin lupautunut osallistumaan tämän vuoden International Festivalin järjestämiseen, joka oli osa isompaa Kansai Gaidai-yliopiston festivaalia.

Mitään moisesta perinteestä en tiennyt enkä ymmärtänyt, mutta rohkeasti vaan kuukausi ennen tapahtumaa aloimme työstämään ideoita. Suomalaisena miut laitettiin World Booth-osion Suomi pisteeseen, jonka ideoimme ja rakensimme kokonaan neljän hengen porukan voimin. Siihen kuuluivat suomalaisista miä ja ystäväni Laura sekä kaksi japanilaista; Kanako ja ystäväni Naomi. Kuukauden ajan INFES vei ison osan elämästäni palavereineen ja posterintekotalkoineen. Yliopistohan ei siis tapahtumaan järjestämiseen millään tavoin puuttunut vaan opiskelijat järjestivät tapahtuman ihan keskenään. Mutta kaikki vaivannäkö oli kyllä sen arvoista. Meidän Suomi pisteestä tuli ihan älyttömän hieno ja suosittu (sillä, että jaomme meidän sanapelin pelanneille Geisha-suklaata saattoi ehkä olla hieman myötävaikutusta).





Festivaali kesti japanilaisten opiskelijoiden osalta 3 päivää ja vaihtarien INFES osion osalta 2 päivää. Ehdin vain hieman tutustua muihin osioihin, mutta tarjolla oli valtava määrä erilaista ruokaa, koulun bändejä, eri kouluklubien esittelyitä ja tanssiesityksiä. Kaikki olivat todella yrittäneet parhaansa ja kolmen päivän ajan kampus oli kuin eri maailmasta. Vaihtarit ja paikalliset opiskelijat olivat tapahtuman osalta kuitenkin täysin eri asemassa: japanilaisilla opiskelijoilla ei ollut oppitunteja, mutta vaihtareilla oli :(





Koulufestivaali oli ehdottomasti yksi syksyn hienoimpia kokemuksia! Olen todella tyytyväinen, että osallistuin järjestämiseen, vaikka sen takia joudunkin nyt raatamaan kurssien eteen hieman enemmän. Muutama raportti nimittäin odottaa vielä kirjoittajaa...

Mutta koulufestivaaleista vielä. Ehdin Kansai Gaidain festivaalin jälkeen ajatella sen olleen opiskelijoiden järjestämäksi tapahtumaksi iso. Eikä mitä, viime viikonloppuna kävin piipahtamassa Kyoton yliopiston vastaavassa tapahtumassa ja SE OLI VALTAVA!! Koko Kyoton yliopisto on VALTAVA!!! Pelkästään kampusalueiden läpi kulkemiseen meni pieni ikuisuus!! Toisaalta Kyoton yliopisto on yksi Japanin kuuluisista yliopistoista, kun Kansai Gaidai on ehkä jossain keskikastissa (yliopistojen laittaminen paremmuusjärjestykseen on muuten Japanissa tosi tärkeää!). Silti tykkään Kansai Gaidaista ja omasta Nakamiyakampuksesta tosi paljon. En edes haluaisi mihinkään muualle :)

Suomen lumen ja pakkasen keskelle muuten terveisiä: Hirakastassa lämpötila on 10-20 asteen välillä ja ruska kauneimillaan. Ruskakuvia tulossa ihailtavaksi kun vain kerkiän. Nyt raporttien pariin, että huomenna voi viettää kansallista vapaapäivää ruskasta nauttien :)

Japanilaisia erikoisuuksia

Elämä toisella puolella maapalloa on ollut mielenkiintoista. Arki on arkea täälläkin, mutta moniin mielenkiintoisiin asioihin on saanut tottua ja erikoisuuksiin on tullut törmättyä.

Jos joku ei tiennyt, niin Japanissahan on vääränpuoleinen liikenne. Siihen sinänsä tottui nopeasti, mutta japanilainen liikennekulttuuri aiheuttaa yhä edelleen ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Tiet on täällä aivan naurettavan kapeita, käsitettä pyörätie ei juuri tunneta ja kapeat jalkakäytävät on miinoitettu täyteen erimuotoisia, -värisiä ja -kokoisia esteitä. Ne kai yrittävät edistää liikenneturvallisuutta, mutta epäonnistuvat siinä täydellisesti (nimimerkillä ko. esteeseen melkein viikottain törmännyt!!) Alla todiste nro. 1.



Lisäksi autoissa vain kuljettajan (tai vaihtoehtoisesti etupenkkiläisten, en ole ihan varma) tarvitsee käyttää turvavyötä. Takapenkillä ei tarvitse!! SIIS MITÄ?!?!?!? En ikinä, koskaan, milloinkaan halua ajaa autolla täällä!!!

Asiasta kukkaruukkuun eli liikenteestä ruokaan. Japanilaisethan tunnetusti rakastavat ruokaa ja erityisesti mereneläviä. Merilevä on täällä suosittua (ja ihan oikeasti todella maukasta), mutta sitä syödessä on syytä olla varovainen. Merilevällä on taipumusta jäädä huomaamatta kiinni hampaisiin ja vihertävät merilevähampaathan ne vasta hymyillessä kauniilta näyttävät. Eli täällä on aina aika-ajoin syytä kysyä: anteeksi, eihän minulla ole merilevää hampaideni välissä? Merilevän suhteen on muutenkin syytä olla tarkkana (alla todiste 2.)



Tälläpäin maailmaa myös vessat ovat erikoisia. Niihin liittyy monenlaisia mielenkiintoisia nappuloita (en ole uskaltanut edes koskea) ja ne saattavat jopa soittaa musiikkia. Lisäksi vessanpöntöt voivat olla lämmitettyjä. Sitä pitkään mietin ja ihmettelin.... Mutta lämmitetyt vessanpöntön reunukset ovatkin ihan järkevä keksintö!! Täällä taloja ei ole lämmitetty samalla tapaa kuin Suomessa, joten talot tuuppaavat syys-talviaikaan olemaan aamuisin aika vilpoisia. Kiitos lämmitettyjen vessanpyttyjen, aamulla ei kuitenkaan tarvitse istua kylmällä pytyllä!! :) Se olisi kamalaa... (ei todistusaineistoa)

Myös suihkuun liittyy erikoisia nappuloita (en ole myöskään uskaltanut koskea). Lisäksi usein suihkun lattialta löytyy jakkara. Sitäkin alkuun ihmettelin ja pidin turhana, mutta parin kuukauden jälkeen olen alkanut miettiä, miten ihmeessä kukaan viitsii seistä suihkussa ollessaan... (ei todistusaineistoa)

Tässä kaikki tällä erää. Pahoitteluni hieman levottomasta ajatuksenjuoksusta ;) Parin viikon kiire ja stressi on alkanut purkautua ihmeellisinä naurukohtauksina ja erikoisena ajatuksenjuoksuna. Ensi viikolla saa kuitenkin levätä!! Kuulumisiin!! (myös Suomesta päin saa miulle kuulumisia päivitellä, kiitos)

Arkielämää ja vähän muutakin

Olen ehkä hieman tylsä, mutta rakastan rutiineja. Niinpä olen tyytyväinen kun elämääni on tullut ensimmäisten viikkojen kiireiden ja häslingin jälkeen rutiineja. Aamut alkavat massiivisella aamiaisella, jonka Midori kokkaa minulle. Aamiaisaika on maanantaista perjantaihin vakio ja riippuu koulupäivän alkamisajasta, mutta viikonloppuisin saan nukkua niin pitkään kuin haluan. Aamiaisen jälkeen pyöräilen yliopistolle, jossa hengailen ison osan päivästä. Omat koulupäiväni ovat lyhyitä, mutta olen melkein poikkeuksetta yliopistolla ainakin kuuteen asti, joskus pidempään. Tänäänkin olin ehkä 9 tai 10 tuntia yliopistolla, mutta opiskelin siitä noin 2,5 tuntia... Siellä on hyvä tehdä läksyt japanilaisten/japanintaitoisten ystävien avustuksella ja parantaa maailmaa juttelemalla turhanpäiväisistä asioista opiskelijoiden loungessa. Illalla pyöräilen takaisin kotiin, jossa päivällinen odottaa kahdeksan aikaan illalla. Sen jälkeen juttelen aivan ihanan homestay-perheeni kanssa ja juon iltakahvin ennen nukkumaan menoa :)

Ei täällä kuitenkaan liiaksi olla kaavoihin kangistumassa!! Viikonloput ja joskus arki-illatkin ovat hyvää aikaa päivällisille kavereiden kanssa, karaokelle ja reissaamisille. En voi liikaa ylistää Hirakatan sijaintia: suunnilleen tunnin junamatka Naraan, Kiotoon ja Osakaan. Niistä kolmesta paikasta löytyy kaikki mitä voi kaivata. Löytyy vanhaa ja perinteistä Japania, modernia Japania, kauppoja, leffateattereita, keilahalleja, luontoa... Olenkin ottanut reissaamisesta kaiken ilon irti. Kaikista hienoin ja mieleenpainuvin kokemus liittyykin reissaamiseen. Osallistuin yliopiston fieldtripille Hiroshimaan, jossa sain kunnian kuunnella Hiroshiman atomipommista selvinneen naisen kertomusta!! Voin sanoa, että noin 70 hengen opiskelijaryhmä voi tuskin muualla olla niin hiljaa...

En myöskään voi liikoja ylistää miun homestay-perhettä. Tiedän, että osalla vaihtareista on perheessa melko tiukka kuri ja osa on muuttanutkin perheen luota pois, kun eivät kokeneet sitä toimivaksi asumisjärjestelyksi. Miulla sen sijaan on ystävällinen ja rento perhe, joka on tottunut majoittamaan vaihtareita kotiinsa. Voin olla kotona ihan rennosti ja saan tulla ja mennä miten haluan (kunhan vain muistan ilmoittaa, ettei miua turhaan odoteta esim. päivälliselle). Tiedän esimerkiksi, että monet vaihtarit eivät juuri vietä aikaa perheen kanssa päivällisen jälkeen. Miä sen sijaan tykkään istua olohuoneessa, jutella ja katsoa telkkaria yhdessä. Olin todella onnekas :)

Nipponissa siis kaikki hyvin, toivottavasti Suomessakin :)

Ruisleipä!!

Viiden Japanissa vietetyn viikon jälkeen voin virallisesti myöntää, että ensimmäinen asia, jota Suomesta kaipaan on ruisleipä!! Mussutan täällä joka aamu aamupalan yhteydessä japanilaista pullamössöleipää ja se alkaa hiljalleen kyllästyttämään. Ongelma on nyt kuitenkin ratkaistu!! :) Kyotossa on nimittäin suomikauppa, joka myy tuoretta ruisleipää! Olin aivan haltioissani kun kaverini toi sitä tuliaisiksi Kyoton visiitiltään. Namnamnam...

Muutoin japanilainen ruoka on aivan mahtavaa ja sitä on PALJON. Tarinat siitä, että Japanissa annokset olisivat pieniä on täyttä pötyä!! Ruokapöydästä saa yleensä vyöryä liikkeelle niin ravintoloissa kuin kotonakin. Ruuan laadussa ei ole juurikaan ravintoloiden ja kodin välillä juuri eroa, sillä homestay-perheeni äiti, Midori on loistava kokki! Normaali päivällinen sisältää vähintään kolmea erilaista ruokaa, jotka vaihtelevat japanilaisesta kiinalaiseen ja vietamilaisesta italialaiseen. Omat kokkailukokemukseni ovat vielä vähissä, mutta aion joskus vielä päästä Midorin oppiin!



Takoyaki = "mustekalapallo" on osakalainen erikoisuus, jota tosin voi ostaa nykyisin kaikkialta Japanista. Parhaimmillaan suoraan kuumana pannusta ja tietenkin Osakan alueelta!



Soba-nuudeleita ja tempuraa. Nuudeleita on pääasiassa kolmea tyyppiä: sobaa, udonia ja raamenia, joista kaikki ovat maukkaita vaihtoehtoja. Kesäisin lisäksi tarjolla on kylmänä tarjottavia somen-nuudeleita.



Omuraisu = "riisimunakas". Jos joku olisi Suomessa väittänyt miulle, että pelkistä riisistä ja kananmunista saa maukkaan ja täyttävän ruuan aikaiseksi, en olisi ehkä uskonut. Nyt se on vain pakko myöntää tosiasiaksi!! Tärkeässä roolissa tosin on kastike, joka munakkaan päälle laitetaan. Kastikkeesta on olemassa lukuisia eri variaatioita.

Nämä yllä olevat herkut ovat vain pintaraapaisu siitä, mitä täällä on tarjolla. Ei siis tosiaan tarvitse Suomessa huolehtia, että täällä nälkää nähtäisiin... Nyttenkin poistun tästä päivällisen pariin. Itadakimasu!!

Matsuri, matsuri, matsuri...

En halua antaa valheellista kuvaa Suomeen, että elämä täällä olisi vain opiskelua (vaikka japanilaiset tunnollisia ovatkin ja tunnollisuus on hieman tarttunutkin). Niinpä haluan tuoda esille palan parasta Japania :) Olen kerta kaikkiaan rakastunut japanilaisiin matsureihin eli festivaaleihin. Niitä on hankala kuvailla, jollei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta kokeillaan. Matsureita on olemassa lukuisia eri tyylisiä. Niitä kaikkia kuitenkin yhdistää rento ja iloinen tunnelma, perinteinen värikäs matsurivaatetus ja perinteinen musiikki. Matsurit saavat aikaan muutoksen japanilaisissa ihmisissä. Kaikki hymyilevät enemmän ja tulevat myös juttelemaan pelottaville gaijineille (gaijin = someone from the "outside world" = "muukalainen"). Tarjolla on valtavasti matsuriruokaa, jota voi ostaa kymmenistä (jopa sadoista) kojuista, joita on pitkin matsurialuetta. Ja matsurit tosiaan ovat ilmaisia. Niihin voi vaan mennä katselemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Oma mielipiteeni on, että jos matsurista ei poistu hymy huulilla, on ihmisessä jotain vikaa :D

Olen kuukauden sisään ehtinyt käydä kolmessa täysin erityyppisessä matsurissa ja pidin niistä kaikista. Ensimmäinen oli jo Tokiossa, jossa oli yosakoityylinen tanssifestivaali. Esiintyjiä ja esiintymislavoja oli valtavasti ja festivaali huipentui tanssikulkueeseen pitkin Tokion katuja.




Toinen festivaaleista oli Eisaa matsuri Osakassa, joka oli Okinawalta Osakaan muuttaneiden matsuri. Se oli matsureista kaikista pienin: tapahtumapaikkana oli vain pieni puisto. Puisto oli kuitenkin täynnä ihmisiä ja koko päivän siellä oli tarjolla okinawalaista ruokaa, musiikkia ja tanssiesityksiä.





Kolmas matsuri oli danjirityylinen matsuri Kishiwadassa, kahden tunnin junamatkan päässä Hirakatasta. Danjirissa ihmiset kuljettavat danjireita eli "pyörillä kulkevia pikkumökkejä" (en nyt keksi parempaakaan kuvausta niille :) katuja pitkin. Yksi danjiri painaa 3-4 tonnia, joten sitä kuljettava ihmisjoukko muodostaa valtaisan pitkän letkan. Danjirin sisällä istuu ihmisiä soittamassa musiikkia ja danjirin rakentajat pääsevät kunniapaikalle hyppimään liikkuvan rakennelman katolle. Todella turvallista eikös?! Kyseisessä matsurissa on joskus kuollutkin ihmisiä, mutta se on silti jatkunut jo 300 vuoden ajan. Tänä vuonna kaikki meni hyvin!

"You must be from Finland!!!"

Niin... Suomi tosiaan tuntuu olevan Japanissa iso juttu. Miut on tunnistettu täällä suomalaiseksi useammankin kerran marimekon laukun takia ja olen päätynyt opettamaan pariin otteeseen suomea opiskelijoiden oleskelutilassa muutamalle japanilaiselle (ja yhdelle vaihtarille Hongkongista). Nyt melkein päivittäin törmään yliopistolla suomenkielisiin kommentteihin "moi", "moimoi", "nähdään myöhemmin" ja "olen täynnä". Suomea ja suomenkieltä pidetään täällä eksoottisena ja mielenkiintoisena, mikä on hyvin hämmentävää.

Vastapainoksi olen saanut paljon apua japanin opintoihini japanilaisilta kavereiltani. Japanin puhuminen on vielä todella nihkeää ja teen jatkuvasti virheitä. Yliopiston opetus on onneksi todella laadukasta, joten eiköhän nihongo ala jossain vaiheessa sujumaan. Miulla on japania 8x50 min viikossa, jonka lisäksi luentokursseja on 4x90 min. Päivät on siis periaatteessa lyhyitä. Luentojen päälle vaan pitää lisätä viikottaiset läksyt, kuuntelutehtävät, sana-, hiragana-, katakana- ja kanjikokeet sekä luentokurssien laajemmat esseetehtävät. Kyllä täällä siis opiskella saa ihan riittävästi. Ja niille, jotka eivät muista/tiedä niin syksyltä pitää saada riittävän hyvä keskiarvo, että saa jatkaa kevätlukukaudelle.

Ei täällä elämä kuitenkaan pelkkää opiskelua ole :D Iltapäivällä ehtii aina hengailla kavereiden kanssa, iltaisin rentoutua ja herkutella illallisesta perheen kanssa (Midori-san eli perheen äiti on aivan loistava kokki!!) ja viikonloppuisin nauttia Hirakatan hyvästä sijainnista Kioton, Osakan ja Naran keskellä. Viimeeksi mainitussa tosin en ole vielä ehtinyt käymään. Turistiretkeilyä haittaa nimittäin opiskelun lisäksi yhä edelleen jatkuva, kerrassaan naurettava helleaalto!!! TÄÄLLÄ ON EDELLEEN YLI +30 ASTETTA JOKA PÄIVÄ!! Huoh!

PS: kuvia on vihdoin tulossa seuraavaan päivitykseen :)

Orientaatioviikko

Nyt on orientaatioviikko kiireineen takana. Ei enaa jatkuvia infoja ja tapaamisia vaan oikeaa opiskelua. Hassua, mutta mina oikeastaan odotan sita innolla. Miulla on kaksi japanin kielen kurssia, jotka ovat aina aamupaivasta ja kaksi iltapaivan luentokurssia. Onnistuin saamaan molemmat haluamani kurssit eli Japanin kulttuuria kasittelevan (kurssilla on kauhean pitka nimi, jota en muista) ja maailman nykytilaa kasittelevan kurssin (peace... jotain). Kursseja ei valittu enaa samalla numeroarvontasysteemilla, mita ainakin osalle ihmisista ehdin mainostaa, vaan tietokoneella, joka sitten suoritti arvonnan.

Orientaatioviikolla oli myos virallinen lukukauden aloitusseremonia. Siella oli tunnin ajan puheita (jopa osa edessa istuneista kunniavieraista nukkui, tosin heratakseen aina ajoissa taputtamaan kullekin puhujalle). Sita seurasi tervetulolounas, joka osoitti, etta opiskelijat ovat opiskelijoita kaikkialla. Ilmainen ruoka kelpaa aina! :D

Oritentaatioviikon huipentuma oli kuitenkin eilinen Kyoto-tour. Tutustuimme paikalliseen bussi- ja junaverkostoon paikallisten opiskelijoiden auttamana ja samalla kiersimme Kyoton kuuluisia kohteita. Olin onnekas, silla oma ryhmani oli kerrassaan mahtava!! Varsinainen sisalto tuli kuitenkin opittua varsin huonosti, silla paluumatkalla vaihtarien opiskelija-asuntolaan nousimme bussista vaaralla pysakilla ja jouduimme juoksemaan pitkan matkan ehtiaksemme asuntolalle ennen porttien sulkeutumista yoksi :)

Vastaavaa iltamaratonia ei kuitenkaan jatkossa tarvitse harrastaa. Muutan nimittain huomenna isantaperheeseen, josta vihdoin tiedan jo hieman. Perheessa on isa, aiti ja kaksi lasta, jotka ovat molemmat miua vanhempia enka tieda asuvatko he viela kotona. Perheella on myos koira. He asuvat onneksi vain 20 minuutin pyorailyn paassa yliopistosta. Huoneeni on kuuden tatamimaton kokoinen eli ihan passelin kokoinen. Kaikki muu sitten selviaa kokemuksen kautta. Odotan innolla, vaikka rehellisesti taytyy myontaa, etta hieman jannittaa... Pitaa varmaan menna tuijottamaan illaksi "laadukkaita" japanilaisia tv-ohjelmia, etta aika kuluisi nopeammin.

Kansai Gaidai university

Nyt on lomailut lomailtu ja aika aloittaa ahkerointi! Heti orientaatioviikko on merkattu tayteen ohjelmaa, joten seuraavan neljan paivan aikana saan juosta pitkin ja poikin kampusta. Saavuin asuntolaan, jossa asun orientaation ajan, tanaan iltapaivalla ja olen sen jalkeen lukenut kaytannossa koko illan orientation manualia. Ei nimittain ole ihan kevyt paperinippu :) Olen yrittanyt paasta perille mika paperi pitaa palauttaa mihinkin rakennukseen ja missa pitaa milloinkin olla. Aiemmin hakuvaiheessa ihmettelin japanilaisen byrokratian puutetta, mutta olihan se kuitenkin odottamassa...

Nyt olen kuitenkin paassyt alkuun! Olen rekisteroitynyt opiskelijaksi ja ilmoittautunut kursseille! Huomenna sitten kampuskierros, infoja ja loppujen rekisteroitymismaksujen hoitamista. Taman viikon kun jaksaa niin sitten helpottaa. Ehka... Maanantaina 6.9. nimittain alkaa kurssit!! Toivottavasti sita ennen viilenee edes hieman. Taalla on yha suunnilleen +35 astetta lamminta ja helteet jatkuu ainakin viikon, ehka kaksi!!

日本は暑い!

Ensimmaiset nelja paivaa Japanissa ovat takana! Tuntuu, etta olisin ollut pidempaan, silla olen ehtinyt jo juoksennella pitkin Tokiota. Itse asiassa olen ehtinyt nahda yllattavan paljon kaikkea, huomioiden sen, etta Japani on tosi kuuma. Joka paiva on ollut vahintaan +35 astetta eli 日本は暑い! Kaikki rakennukset ja junat on ilmastoitu tosi tehokkaasti eli ainoastaan ulkona meinaa paahtua. Mista paasenkin ensimmaiseen kohtaamaani ongelmaan. Kun ulkona on tosi kuuma ja sisalla vahan kylma, on seurauksena kipea kurkku! Se ei ole iso ongelma, mutta sen seurauksena saan vastata joka paiva ainakin kaksikymmenta kertaa kysymykseen olenko kunnossa...

Muutoin kaikki on mennyt tosi hyvin. Jet lag vaivasi vain paivan. Lisaksi olen saanut herkutella jo melkein kaikilla lempiruuillani ja Hitomin perhe on pitanyt minusta tosi hyvaa huolta muutenkin. Hitomi on myos auttanut miua japanin kanssa ja olen oppinut ainakin viisi uutta sanaa ^^

Tokiossa on enaa jaljella kaksi paivaa ja sitten koittaa arki. Maanantaiaamuna nimittain lahtee shinkansen (luotijuna) Kyotoon, josta siirryn paivalla yliopistolle. Tiedossa on vajaa viikko orientaatiota, muutto isantaperheen luokse ja sen jalkeen opiskelua, josta vielakin tiedan tosi vahan, mutta sita vartenhan on orientaatio! 　

Mutta nyt on aika pistaa tama paiva pakettiin! お休み! Hyvaa yota!

Lähtö lähenee!

Kahden viikon kuluttua olen jo Japanissa. Vietän vaihtovuoteni ensimmäistä iltaa Tokion liepeillä ystäväni perheen luona. Sieltä matka jatkuu sitten aikanaan Kioton kautta Hirakatan kaupunkiin, jossa Kansai Gaidain yliopisto sijaitsee. Elämästä ja opiskelusta Kansai Gaidaissa tiedän vielä kovin vähän, mutta en jaksa stressata. Kaikki selviää sitten paikan päällä.

Lähtöäkään en voi kovin paljoa enää valmistella. Tavarat pitää pakata ja tankata niin paljon maitoa ja ruisleipää mahaan kuin mahdollista, mutta muutoin voin vain odottaa. Lentoliput, viisumit ja muut välttämättömyydet kun on tullut hoidettua jo hyvissä ajoin.

Niinpä ajan kulumista jouduttaakseni siirryn tästä pakkaamaan... En vielä hahmota miten meinaan saada elämäni mahtumaan vuodeksi matkalaukkuun, mutta eiköhän tuo selviä seuraavien päivien aikana. Pakkaamiseen liittyvistä ahaa-elämyksistä en kuitenkaan aio erikseen raportoida vaan seuraava päivitys tulee sitten Nipponista!

Jos seikkailuni siellä kiinnostavat, niin tätä blogia kannattaa pitää silmällä :) Päivityksiä alkaa ilmestymään sitten parin viikon kuluttua!