Ihmeellinen kevät

Olen usein kuulut ihmisten hehkuttavan omaa vaihtoaikaa. Harvoin olen kuullut negatiivia asioita vaihdossa olemisesta. Nyt olen olen alkanut ymmärtämään mistä siinä on kyse. Itselläkin on nimittäin ollut yksi elämäni hienoimmista, kokemusrikkaimmista ja erikoisimmista vuosista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko vuosi olisi ollut helppo. Täällä on nimittäin tullut elettyä armotonta tunteiden vuoristorataa viikosta toiseen ja vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin mitä olen Suomen suuntaan kertonut. Siitä huolimatta en kadu mitään tähän vuoteen liittyvää enkä edes muistele oikeastaan mitään vastoinkäymisiä. Vaihdossa ollessa olen oppinut nimittäin suhtautumaan moniin asioihin eri tavoilla ja niinpä täällä kaikki hyvät, hienot, hullut ja hauskat kokemukset ovat niin tärkeitä, että ne tulevat mieleen aina ensiksi ja vasta sitten ikävämmät asiat (jos edes tulevat). Samasta oman asenteen muuttumista varmaan johtuu se, että miusta tuntuu, että vaihdossa olo aika paranee paranemistaan koko ajan. Varsinkin viimeinen kuukausi on ollut ihan mielettömän hieno. Ei millään haluaisi ajan loppuvan eikä millään haluaisi sanoa hyvästejä tärkeille ihmisille. Tarkalleen kolmen viikon kuluttua miun on kuitenkin muutettava pois seminaaritalosta ja siitä parin päivän sisään sanottava hyvästit parhaille ystävilleni. On uskomatonta miten tärkeitä ihmisistä vuoden sisään voi tulla. Olen puhunut asiasta paljon ystävieni kanssa ja olemme päätyneet pariin selitykseen. Ensiksi, kun irrottautuu omasta tutusta ympäristöstään ja tukiverkostaan, on paljon riippuvaisempi niistä uusista ihmisistä, joita ympärillä on. Sen takia olen viettänyt ihan käsittämättömän paljon aikaa päivittäin ystävieni kanssa ja hyvin nopeasti oppinut tuntemaan heidät kunnolla. Toinen tekijä ihan ehdottomasti on ollut maanjäristys. Se teki parissa päivässä tärkeistä ihmisistä entistäkin tärkeämpiä. Ja nyt kun aikaa on enää vähän jäljellä, on paljon tärkeämpää viettää aikaa niiden parhaimpien ihmisten kanssa. Ja se on kyllä näkynyt viimeisen kuukauden ohjelmistossa :)

Kirsikankukkasten jälkeen olen viettänyt ainostaan pari vapaailtaa itsekseni kouluhommia ja muita välttämöttömyyksiä hoidellen. Viikossa vähintään kaksi iltaa on mennyt Lauran asunnolla Matsukenin ja Merin kanssa iltaa viettäen. Parhaillaan ollaan vaan juteltu aamuneljään asti. Muut illat on täyttäneet kavereiden synttärit, keväiset piknikretket, klubi-illat, shoppailureissut Osakaan ja Kiotoon, yksi Alice Ninen keikka, aivan mahtavaan bändiin nimeltä Sound Horizon tutustuminen Matsukenin avustuksella (=keikkojen katselua koneelta joskus kolmeen asti aamuyöllä), kuninkaallisten häiden seuraaminen jne. Niin ennätin myös käydä elokuvan Unknown ennakkonäytöksessä ilmaiseksi, kun kaveri sattui ilmaisliput saamaan. Oli perin mielenkiintoinen kokemus olla kahdestaan ainoina ulkomaalaisina leffaa katsomassa :)









Yksi pidempi reissukin ohjelmistoon on mahtunut. Lähdin Golden Weekillä (viikko, jossa on neljä kansallista vapaapäivää eli pisin loma monelle japanilaisista) japanilaisten kavereideni ja parin hongkongilaisen tytön kanssa Oitaan, Kyushun saareelle, josta ystäväni Etsuko on kotoisin. Siellä vuokrasimme autot, jota pari japanilaista kaveriani ajoi ja reissasimme ympäriinsä. Oli ihanaa nähdä keväinen, vihreä Japanin luonto. Se on jotain, josta täällä hyvin harvoin pääsee nauttimaan.






Tästä eteenpäin on kuitenkin pakko vähän tsempata opiskelun suhteen ja hoitaa loppukokeet kunnialla. Kokeet alkaa jo ensi viikolla ja niitä on sitten tasaiseen tahtiin noin puolentoista viikon ajan. Normaalia koulua taitaa olla enää kaksi päivää jäljellä. 28.5. on yliopiston järjestämä virallinen valmistujaisjuhla vaihtareille. Sitten olis vaihtovuosi siinä.

3.6. alkaa sitten elämä reissaten. Tiedossa on viikko Kiostossa, viikko Okinawalla, viikko Kyushulla (Kagoshima, Kumamoto, Nagasaki), viikko Kiinassa kaverin luona, parin viikkoa Hongkongin kuumankostessa paahteessa, paluu Japaniin ja visiitti Shikokun saarelle, vähän aikaa Kiotossa, kiipeäminen mt. Fujille ja viimeinen visiitti Tokioon, josta lento Suomeen lähtee 10.8. Ja koska kesä menee reissaten, miulla ei enää oo Japanissa pysyvää osoitetta eli älkää laittako minkäänlaista postia enää tulemaan. Miä en niitä pysty saamaan 3.6. jälkeen. Kesän aikana miun on vielä tarkoitus kuulumisistani ilmoitella aina kun fiksusti netin ääreen pääsen. Nyt kuitenkin koko yön karaokeen kamun synttäreitä viettämään.

Kuulumisiin!!