"Unelman toteutuminen ei takaa helppoa taivalta." Millainen taival toteutuneesta unelmasta sitten kehittyy?!

21. syyskuuta 2010

Matsuri, matsuri, matsuri...

En halua antaa valheellista kuvaa Suomeen, että elämä täällä olisi vain opiskelua (vaikka japanilaiset tunnollisia ovatkin ja tunnollisuus on hieman tarttunutkin). Niinpä haluan tuoda esille palan parasta Japania :) Olen kerta kaikkiaan rakastunut japanilaisiin matsureihin eli festivaaleihin. Niitä on hankala kuvailla, jollei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta kokeillaan. Matsureita on olemassa lukuisia eri tyylisiä. Niitä kaikkia kuitenkin yhdistää rento ja iloinen tunnelma, perinteinen värikäs matsurivaatetus ja perinteinen musiikki. Matsurit saavat aikaan muutoksen japanilaisissa ihmisissä. Kaikki hymyilevät enemmän ja tulevat myös juttelemaan pelottaville gaijineille (gaijin = someone from the "outside world" = "muukalainen"). Tarjolla on valtavasti matsuriruokaa, jota voi ostaa kymmenistä (jopa sadoista) kojuista, joita on pitkin matsurialuetta. Ja matsurit tosiaan ovat ilmaisia. Niihin voi vaan mennä katselemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Oma mielipiteeni on, että jos matsurista ei poistu hymy huulilla, on ihmisessä jotain vikaa :D

Olen kuukauden sisään ehtinyt käydä kolmessa täysin erityyppisessä matsurissa ja pidin niistä kaikista. Ensimmäinen oli jo Tokiossa, jossa oli yosakoityylinen tanssifestivaali. Esiintyjiä ja esiintymislavoja oli valtavasti ja festivaali huipentui tanssikulkueeseen pitkin Tokion katuja.




Toinen festivaaleista oli Eisaa matsuri Osakassa, joka oli Okinawalta Osakaan muuttaneiden matsuri. Se oli matsureista kaikista pienin: tapahtumapaikkana oli vain pieni puisto. Puisto oli kuitenkin täynnä ihmisiä ja koko päivän siellä oli tarjolla okinawalaista ruokaa, musiikkia ja tanssiesityksiä.





Kolmas matsuri oli danjirityylinen matsuri Kishiwadassa, kahden tunnin junamatkan päässä Hirakatasta. Danjirissa ihmiset kuljettavat danjireita eli "pyörillä kulkevia pikkumökkejä" (en nyt keksi parempaakaan kuvausta niille :) katuja pitkin. Yksi danjiri painaa 3-4 tonnia, joten sitä kuljettava ihmisjoukko muodostaa valtaisan pitkän letkan. Danjirin sisällä istuu ihmisiä soittamassa musiikkia ja danjirin rakentajat pääsevät kunniapaikalle hyppimään liikkuvan rakennelman katolle. Todella turvallista eikös?! Kyseisessä matsurissa on joskus kuollutkin ihmisiä, mutta se on silti jatkunut jo 300 vuoden ajan. Tänä vuonna kaikki meni hyvin!



3 kommenttia:

  1. Yritys lähettää kommenttia
    äiti ja isä
    sawns

    VastaaPoista
  2. Heippa Riikka

    Terveiset täältä sateisesta ja +4 asteen syksyisestä Jyväskylästä. Mukavaa, että kaikki on lähtenyt mukavasti alkuun. NÄyttäisi siltä, että ainakin pääsimme blogiisi. Saanetko viestimme? Mukavaa seurata vuottasi Japanissa. Terveisin,Mirja, Juha ja Heta

    VastaaPoista