Mieli maassa, mutta nokka pystyssä kohti uusia haasteita

Tiistaiaamu Japanissa on alkanut yhtä apeana kuin parin viime päivän sää. Vettä on tullut viimeiset kolme päivää lähes tauotta taifuunin vuoksi, mutta tästä päivästä lähtien pitäisi sään parantua ainakin siihen asti kunnes sadekausi alkaa. Toivottavasti oma mieliala kohoaa auringon myötä, vaikka hieman skeptinen sen suhteen olenkin. Viime päivät ovat hyvin konkreettisesti opettaneet sen miten huono olen sanomaan hyvästejä. Tuntuu, että olen parkunut kilpaa vesisateen kanssa, sitä mukaa kun kavereita on nähnyt viimeisiä kertoja. Samalla on tullut mietettyä paljon sitä mitä kaikkea vaihtovuodelta oikein sai ja olen päätynyt siihen, että paljon enemmän olen saavuttanut mitä edes villeimmissä unelmissani osasin elokuussa 2010 odottaa. Yksi tärkeinpiä on ehdottomasti parantuneet sosiaaliset taidot ja rakkaat ystävät, jotka löysin.

Viime päiviä lukuunottamatta toukokuu on ollut ihan uskomaton. Tuntuu edelleen, että vaihto vain parani loppua kohti. Viime viikko loppukokeista huolimatta oli yksi parhaimpia. Eikä ne loppukokeetkaan mitkään pahat olleet onneksi. Koko toukokuun olen luistanut kaikista opiskelujutuista ihan täysin ja vaan pitänyt hauskaa kavereiden kanssa, mutta silti sain spoken Japanese kurssista A:n ja kanjeistakin B+. Saa vain nähdä kuinka nopeasti kanjit unohtuu...

Opiskeluista luistaminen antoi mukavasti lisäaikaa ja viime viikkojen aikana olen tehnyt kavereiden kanssa paljon "viimeistä kertaa" juttuja. Ruuanlaitto ei enää oikein jaksa kiinnostaa niin olemme käyneet viimeistä kertaa lempiravintoloissa Hirakatassa, viimeistä kertaa koko yön karaokessa, itsekseen kävin viimeistä kertaa homevisit perheen luona kylässä, viimeistä kertaa shoppailemassa Kioton lempishoppailualueilla, viimeistä kertaa USJ:ssä, viimeistä kertaa Lauran asunnolla... Ja kaikki oli ihan mielettömän hauskaa! Ja jokaisesta kerrasta tuli otettua kaikki ilo irti. Vaihdon loppu oli hyvää aikaa olla välittämättä siitä mitä japanilaiset ajattelevat ja olla täysin hullu ja pitää hauskaa :)


Viimeinen legendaarinen USJ (=universal studios Japan) reissu parhaiden ystävieni kanssa :)


Viimeisiä keramiikan tuotoksia.


Viimeinen homevisit ja takoyakin eli mustekalapallojen tekoa, nam :P


Viimeistä kertaa miun lempiudonnuudeleita syömässä, nam :P

Muutoin olen hoitanut tässä virallisia asioita. Sain hoidettua Kiinan viisumin alta pois, lähettänyt tavaraa kohti Suomea, rekisteröinyt itseni pihalle Kansai Gaidain järjestelmistä ja vähän pakkaillutkin. Tällä viikolla pitää vielä pyörä myydä ja perjantaina sitten muuttaa pois seminaaritalolta ja hoitaa perjantaina siihen liittyvät viralliset jutut. Sen jälkeen olen vapaa turisti menemään minne haluan.

Odotan kyllä kesää ja seikkailuja innolla, mutta nyt... Mieli on maassa.

Ihmeellinen kevät

Olen usein kuulut ihmisten hehkuttavan omaa vaihtoaikaa. Harvoin olen kuullut negatiivia asioita vaihdossa olemisesta. Nyt olen olen alkanut ymmärtämään mistä siinä on kyse. Itselläkin on nimittäin ollut yksi elämäni hienoimmista, kokemusrikkaimmista ja erikoisimmista vuosista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko vuosi olisi ollut helppo. Täällä on nimittäin tullut elettyä armotonta tunteiden vuoristorataa viikosta toiseen ja vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin mitä olen Suomen suuntaan kertonut. Siitä huolimatta en kadu mitään tähän vuoteen liittyvää enkä edes muistele oikeastaan mitään vastoinkäymisiä. Vaihdossa ollessa olen oppinut nimittäin suhtautumaan moniin asioihin eri tavoilla ja niinpä täällä kaikki hyvät, hienot, hullut ja hauskat kokemukset ovat niin tärkeitä, että ne tulevat mieleen aina ensiksi ja vasta sitten ikävämmät asiat (jos edes tulevat). Samasta oman asenteen muuttumista varmaan johtuu se, että miusta tuntuu, että vaihdossa olo aika paranee paranemistaan koko ajan. Varsinkin viimeinen kuukausi on ollut ihan mielettömän hieno. Ei millään haluaisi ajan loppuvan eikä millään haluaisi sanoa hyvästejä tärkeille ihmisille. Tarkalleen kolmen viikon kuluttua miun on kuitenkin muutettava pois seminaaritalosta ja siitä parin päivän sisään sanottava hyvästit parhaille ystävilleni. On uskomatonta miten tärkeitä ihmisistä vuoden sisään voi tulla. Olen puhunut asiasta paljon ystävieni kanssa ja olemme päätyneet pariin selitykseen. Ensiksi, kun irrottautuu omasta tutusta ympäristöstään ja tukiverkostaan, on paljon riippuvaisempi niistä uusista ihmisistä, joita ympärillä on. Sen takia olen viettänyt ihan käsittämättömän paljon aikaa päivittäin ystävieni kanssa ja hyvin nopeasti oppinut tuntemaan heidät kunnolla. Toinen tekijä ihan ehdottomasti on ollut maanjäristys. Se teki parissa päivässä tärkeistä ihmisistä entistäkin tärkeämpiä. Ja nyt kun aikaa on enää vähän jäljellä, on paljon tärkeämpää viettää aikaa niiden parhaimpien ihmisten kanssa. Ja se on kyllä näkynyt viimeisen kuukauden ohjelmistossa :)

Kirsikankukkasten jälkeen olen viettänyt ainostaan pari vapaailtaa itsekseni kouluhommia ja muita välttämöttömyyksiä hoidellen. Viikossa vähintään kaksi iltaa on mennyt Lauran asunnolla Matsukenin ja Merin kanssa iltaa viettäen. Parhaillaan ollaan vaan juteltu aamuneljään asti. Muut illat on täyttäneet kavereiden synttärit, keväiset piknikretket, klubi-illat, shoppailureissut Osakaan ja Kiotoon, yksi Alice Ninen keikka, aivan mahtavaan bändiin nimeltä Sound Horizon tutustuminen Matsukenin avustuksella (=keikkojen katselua koneelta joskus kolmeen asti aamuyöllä), kuninkaallisten häiden seuraaminen jne. Niin ennätin myös käydä elokuvan Unknown ennakkonäytöksessä ilmaiseksi, kun kaveri sattui ilmaisliput saamaan. Oli perin mielenkiintoinen kokemus olla kahdestaan ainoina ulkomaalaisina leffaa katsomassa :)









Yksi pidempi reissukin ohjelmistoon on mahtunut. Lähdin Golden Weekillä (viikko, jossa on neljä kansallista vapaapäivää eli pisin loma monelle japanilaisista) japanilaisten kavereideni ja parin hongkongilaisen tytön kanssa Oitaan, Kyushun saareelle, josta ystäväni Etsuko on kotoisin. Siellä vuokrasimme autot, jota pari japanilaista kaveriani ajoi ja reissasimme ympäriinsä. Oli ihanaa nähdä keväinen, vihreä Japanin luonto. Se on jotain, josta täällä hyvin harvoin pääsee nauttimaan.






Tästä eteenpäin on kuitenkin pakko vähän tsempata opiskelun suhteen ja hoitaa loppukokeet kunnialla. Kokeet alkaa jo ensi viikolla ja niitä on sitten tasaiseen tahtiin noin puolentoista viikon ajan. Normaalia koulua taitaa olla enää kaksi päivää jäljellä. 28.5. on yliopiston järjestämä virallinen valmistujaisjuhla vaihtareille. Sitten olis vaihtovuosi siinä.

3.6. alkaa sitten elämä reissaten. Tiedossa on viikko Kiostossa, viikko Okinawalla, viikko Kyushulla (Kagoshima, Kumamoto, Nagasaki), viikko Kiinassa kaverin luona, parin viikkoa Hongkongin kuumankostessa paahteessa, paluu Japaniin ja visiitti Shikokun saarelle, vähän aikaa Kiotossa, kiipeäminen mt. Fujille ja viimeinen visiitti Tokioon, josta lento Suomeen lähtee 10.8. Ja koska kesä menee reissaten, miulla ei enää oo Japanissa pysyvää osoitetta eli älkää laittako minkäänlaista postia enää tulemaan. Miä en niitä pysty saamaan 3.6. jälkeen. Kesän aikana miun on vielä tarkoitus kuulumisistani ilmoitella aina kun fiksusti netin ääreen pääsen. Nyt kuitenkin koko yön karaokeen kamun synttäreitä viettämään.

Kuulumisiin!!

Pikakuulumisia :)

Ihan pikaisesti ajattelin ilmoitella, että hengissä yhä ollaan vaikka tänne en paljoa kirjoitellut olekaan :) Kauhea loppulukukausi kiirus meneillä ja opiskelumotivaatio 0. Tekisi mieli vain olla kavereiden kanssa kun aikaa on niin kauhean vähän jäljellä. Mutta ei... Edessä on kanjikoe, japanin koe, japanin esitelmä, essee Pohjois-Koreasta, take home-loppukoe, final kokeet (puhe, luku, kirjoitelma, kielioppi+sanasto & kanjit) :S

Samalla koitan viimeistellä kesäsuunnitelmia. Nyt varmaa on jo kesäkuun osalta. Viikko Kiotossa saattaen kavereita lentokentälle ja japanilaisia kavereita tapaillen, viikko Okinawalla itsekseen merta ihmettelemässä, pari päivää Kagoshimassa ja Kumamotossa Kyushun saarella ja viisi päivää Nagasagissa. Näihin liittyen kaikki varaukset on jo hoidettu. 1.7. on tarkoitus lentää Kiinaan viikoksi kaverin luokse kyläilemään ja sieltä matka jatkuu pariksi viikoksi Hongkongin kuumankosteaan paahteeseen yhden parhaista ystävistäni luokse :) Hongkongista vielä takas Japaniin kavereita moikkailee ja ehkä vähän Shikokuun tutustumaan. Elokuun puolella olis edellä mt. Fujille kapuaminen ja vikat 5 päivää sitten Tokiossa Hitomin luona. Kiina-Hongkong reissun lentoliput on vielä hoitamatta, samoin Kiinan viisumi. Ne on tehtävälistalla odottamassa heti perjantain japanin esitelmän jälkeen. Paluu Suomeen, jos joku ei vielä tiedä, on 10.8. keskiyöllä (eli periaatteessa 11.8.). Ja jo nyt pikkuvinkkinä: arviolta seuraavaan viikkoon ei kannata kauheasti soitella. Voin olla aika väsy kun Suomeen lopulta palaan.

Mutta nyt tuutimaan, että aamulla jaksaa herätä keramiikkaa työstämään yhdeksäksi. Viime päivinä täällä on muuten ollut armoton kaatosade ja lämmintä parhaillaan sellainen +28 astetta. Sen takia ilmankosteus on ollut jopa 85%... Lievä järkytys suomalaiselle. Ja pahinta on, että se on vain esimakua tulevasta. Oon ehkä hullu kun jään tänne saunaan kesäksi, mutta... :)

Tarkoitus on muuten lähiaikoina vähän laitella lisää kuvia ja kertoa tarkemmin viime aikojen kuulumisia. Nyt hyvää yötä!!

Vaaleanpunainen maailma

On olemassa vain yksi vuodenaika jolloin kaikki japanilaiset sekoavat ja se on juuri nyt parhaimmillaan. Kun hennon vaaleanpunaiset kukat alkavat loistamaan, muuttuu koko Japani ihan erilaiseksi. Yhtäkkiä puistot on täynnä rentoutuneita "hanami" eli kukkienkatselupiknikretkeläisiä ja kukaan ei tunnu liikoja stressaavaan. Suosituimmat paikat ovat ihan tupaten täynnä ja vähemmän kuuluisiinkin riittää porukkaa. Ihmiset viettävät tuntikausia ulkoilmassa vain hengaillen.

Itse olen stressaavaan, raskaan ja kiireisen maaliskuun (stressin yms. aiheutti katastrofit, joista en enää jaksa kommentoida yhtään, ei vanhempien loma tänne :) Vanhenpien loma oli oikein onnistunut ja hauska vaihe maaliskuuta. Vanhempien lomaa tosin seurasi tosi kiireinen midterms-koeviikko...) jälkeen nauttinut vaaleanpunaisesta Japanista todella paljon. Nyt on tullut kirsikankukkasia ihmeteltyä niin yövalaistuksessa, päivävalaistuksessa, piknikin ohessa, pyöräillessä, jokien varsilla, temppeleiden luona... Mutta ne vain ovat niin kauniita! Ja säätkin ovat suosineet: täällä on jo 15-20 astetta päivällä lämmintä, joten mikä sen parempaa puuhaa kuin mennä ulos kukkia ihmettelemään. Alla hieman todistusaineistoa:













Huomenna olisi tarkoitus tehdä vielä viimeinen kirsikankukkaretki ja sitten ehkä alkaa valokuvia olemaan riittävästi... :)

Niin ihanaa kuin kirsikankukkaloisto on ollutkin, on se samalla toiminut hyvin konkreettisena muistuttajana siitä kuinka pitkällä kevät on. Pikkuhiljaa aika alkaa käydä vähiin ja yksi elämäni upeimmista ja tapahtumarikkaimmista vuosista alkaa olla ohi. Vielä toki aikaa on ja aion nauttia jokaisesta jäljellä olevasta päivästä täysillä!! Silti hyvästien sanominen alkaa hiljalleen ahdistamaan. Maaliskuu nimittäin teki harvinaisen selväksi sen kuinka vaikeaa hyvästien sanominen on. Samalla se teki selväksi sen, miten tärkeää on osata kuunnella itseään ja tehdä itse omat päätöksensä. Jos jotain olen tämän vuoden ja erityisesti maaliskuun aikana oppinut, niin olen ainakin oppinut kuuntelemaan itseäni ja priorisoimaan päätöksiä. Ja koska tämä aika on minulle niin ainutlaatuista ja tärkeää, aion pysyä suunnitelmassani ja palata Suomeen vasta elokuussa. Kesän suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta eiköhän sinne tule vaikka mitä kivaa keksittyä. Suomessa miusta ei tarvitse edelleenkään huolehtia, vaikka en sinne nyt suostunutkaan vielä palaamaan.

Tästä eteenpäin muuten voi olla että päivittelen blogia joko lyhytsanaisesti tai harvoin, koska kuten jo sanoin, jäljellä oleva aika on äärimmäisen arvokasta. Olen löytänyt hienoja ihmisiä ja rakkaita ystäviä ja nyt aion priorisoida heidät toukokuun loppuun asti etusijalle. Elokuun jälkeen on sitten Suomessa olevien hienojen ihmisten vuoro!

Loma ohi, elama jatkuu ennallaan

Japanissa yha kaikki hyvin. Vanhemmat ovat nauttineet lomasta taysilla ja tykkaavat Japanista kovasti. Taalla elama jatkuu ennallaan mika myos tarkoittaa nukkumaanmenoa, etta aamulla jaksaa ysiksi herata kanjeja opiskelemaan. Ajattelinpa vain sita ennen ilmoittaa, ettei edelleenkaan Suomessa tarvitse kenenkaan huolehtia.

Hyvaa yota! お休みなさい！

Kevätloma

Kevätlomalla ja reissussa (Hiroshma-Beppu-Fukuoka) sunnuntaihin 27.3. asti. Päivityksiä tuskin tiedossa.

Lisätietoja taasen

Olen itse lähes lopettanut jo uutisten lukeminen, kun en enää tiedä mitä lähdettä uskoa ja mitä ei. Tietoa saan kuitenkin jatkuvasti yliopistolta (5-10 sähköpostia per päivä) ja luotan siiten, että he tietävät mistä tietoa hakea.

Yleisesti viestien sisältö tähän asti on ollut:

"All of the experts I spoke to said the health risks to the public, at present, were low."

"The Center for International Education continues to carefully monitor various media sources, government reports and advisories, etc. It is our assessment of the current situation that there appears to be no risk of exposure to radiation in our area at this time. All university business and classes are being conducted as usual."

"Despite this development, there is no risk of exposure to radiation in the Kansai region at this time. Keep staying calm and continue to monitor the situation based on information from reliable news sources."

"The Center for International Education continues to carefully monitor developments of the situation after the earthquake in the Tohoku region and the damages to the nuclear plants in Fukushima Prefecture. It is our evaluation of available and reliable information from established media sources at this time that our areas is not at risk of being affected by the earthquake or the damages to the nuclear plants.
Accordingly, we ask for your orderly behavior and calm judgment. All classes and university businesses at Kansai Gaidai University, as well as almost all commercial activities outside of the university in the western Japan, are being conducted as usual."

Lista hyvin samanlaisella sillöllä on paljon pidempi. Laitoin vaan muutamia esimerkiksi. Itse koen vielä olevani turvassa ja luotan siihen, että tilanteen mahdollisesti muuttuessa radikaalisti pahempaan suuntaan, tieto saavuttaa miut nopeasti. Olen hyvin luottavainen sen suhteen, että silloin miut pystytään järjestämään täältä pois/turvaan. Sekä yliopistolla että suomen suurlähetystöllä on miun täkäläisen kännykän yhteystiedot, joten he saavat miut kiinni tarvitessa milloin vain. Ja täkäläiselle yliopistolle vaihtareiden turvallisuus on äärimmäisen tärkeää.

Siitä huolimatta yli 1o prosenttia vaihtareista on jo poistunut maasta joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Se vaikuttaa täällä tunnelmaan tosi paljon ja niin ollen tunnelma pysyy koko ajan tasaisen apeana... Mutta hyvissä ruumiin ja sielun voimissa täällä vielä ollaan!