Japanin tunnelmia

Yleiset tunnelmat Japanista on helppo tiivistää kahteen sanaan: epäusko ja järkytys. Japanilaisten tuttujeni mukaan isoa maanjäristystä oli osattu jo odottaa pidemmän aikaa, mutta järistyksen voimakkuus ja tuhojen laajuus tuli varmasti kaikille yllätyksenä. Siitä huolimatta omasta mielestäni täällä on asiat hoidettu kohtalaisen hyvin ja tietoa on ollut saatavilla. Toisaalta itse olen Hirakatassa, Osakan prefektuurissa, joka on todella kaukana massiivisista tuhoalueista (Hirakata=A). Järistyksistä täällä asti tuntui vain yksi eikä se ilmeisesti ollut tuhoisin järistys vaan sitä seurannut 7,1 jälkijäristys, joka tapahtui etelänpänä. Tämä tosin on vaan omaa päätelmääni, kun olen vertaillut järistyksen aikatauluja omaan sen päivän aikatauluuni. Itse en tuota järistystä kuitenkaan huomannut, sillä olin pyöräilemässä juuri yliopistolle. Kaverit yliopistolla olivat huomanneet. Järistyksen voimakkuus Hirakatassa oli kuitenkin hyvin vähäinen eikä esimerkiksi tavaroita putoillut ollenkaan. Tsunami ei tänne eikä lähiseuduille asti tuhoa tuonut. Myös ydinvoimala sijaitsee kaukana. Lukuisat jälkijäristykset eivät ole täällä asti tuntuneet. Tokion alueella 4-6 richterin asteikon järistyksiä on yhä jatkuvasti suunnilleen 10-15 minuutin välein. Uutisten mukaan ne voivat jatkua vielä viikonkin verran.


Muutama tunti isoimman järistyksen jälkeen katsoin täällä telkkaria ja sekä tv:ssä että nettiuutisissa tiedotettiin tapahtuneesta ja annettiin ohjeita (vain japaniksi). Tv:ssä näytettiin jo livekuvaa tsunamin etenemisestä rannikkokaupungissa. Lisäksi varoituksia rannikkoalueille annettiin jatkuvasti ja tietoa tsunamin arvioidusta saapumisajasta eri alueille ilmoitettiin.


Itse tarkempia tietoja englanniksi sain odottaa hieman pidempään. Yliopisto on kuitenkin pitänyt meistä hyvää huolta ja samana iltana sähköposti oli tullut täyteen erilaisia toimintaohjeita. Seuraavana päivänä yliopisto pyysi kaikkia vaihtareita lähettämään viestin olinpaikastaan ja jos viestiä ei iltapäivään mennessä ollut tullut, he soittivat ja ottivat tiedot ylös. Seuraavana päivänä tuli lisää tietoja, joten itse en aikanaan koe saaneeni puutteellisesti tietoja/toimintaohjeita. Mitään erikoisempaa meidän ei muuten pitänyt Hirakatan turvallisen sijainnin vuoksi tehdä. Täällä koko ajan kulkivat junat normaalisti, kaikki kaupat ja ravintolat olivat auki eikä mitään ulkonaliikkimuskieltoja ollut. Sen vuoksi päätin itse viettää normaalia elämää sen sijaan, että olisin jäänyt murehtimaan seminaaritaloille. Vietin kavereideni kanssa syntympäiviäni suunnitellun mukaisesti ja meillä oli tosi kivaa. Päätin, ettei murehtiminen kuitenkaan mitään muuta. Eniten olin huolissani Hitomista ja Hitomin perheestä, mutta heti kun sain tiedon, että he ovat kunnossa, on elämä jatkunut ihan ennallaan. Nyt odottelen tietoja Tokion tilanteesta, että saan varmuuden siihen, että pääsen käymään siellä viikon kuluttua vanhempien kanssa.

Muiden vaihtareiden reaktiot ovat olleet hyvin vaihtelevia. Osaan tilanne ei näytä juuri vaikuttaneen yhtään kun taas muutama olisi jo halukas palaamaan takaisin kotiin. Itse en siis ole sitten vielä palaamassa Suomeen. En näe mitään syytä miksi miun pitäisi maasta poistua. Jos tilanne jostain syystä muuttuu niin sitten pitää tehdä uudelleenarviointeja, mutta toistaiseksi täällä ollaan ja pysytään. Vaihtareiden keskuudessa aihe kuitenkin on jatkuvasti pinnalla ja kaikki keskustelut aina jossain vaiheessa aiheeseen palaavat. Sitä ruokkii vielä se, ettei toistaiseksi tv:stä tule mitään muuta kuin erikoislähetyksiä. Kaikki normaalit tv-ohjelmat on peruttu toistaiseksi.

Tulee kyllä menemään pitkään ennen kuin koko Japanissa elämä palautuu normaaliksi.