Ihan pikaisesti ajattelin ilmoitella, että hengissä yhä ollaan vaikka tänne en paljoa kirjoitellut olekaan :) Kauhea loppulukukausi kiirus meneillä ja opiskelumotivaatio 0. Tekisi mieli vain olla kavereiden kanssa kun aikaa on niin kauhean vähän jäljellä. Mutta ei... Edessä on kanjikoe, japanin koe, japanin esitelmä, essee Pohjois-Koreasta, take home-loppukoe, final kokeet (puhe, luku, kirjoitelma, kielioppi+sanasto & kanjit) :S
Samalla koitan viimeistellä kesäsuunnitelmia. Nyt varmaa on jo kesäkuun osalta. Viikko Kiotossa saattaen kavereita lentokentälle ja japanilaisia kavereita tapaillen, viikko Okinawalla itsekseen merta ihmettelemässä, pari päivää Kagoshimassa ja Kumamotossa Kyushun saarella ja viisi päivää Nagasagissa. Näihin liittyen kaikki varaukset on jo hoidettu. 1.7. on tarkoitus lentää Kiinaan viikoksi kaverin luokse kyläilemään ja sieltä matka jatkuu pariksi viikoksi Hongkongin kuumankosteaan paahteeseen yhden parhaista ystävistäni luokse :) Hongkongista vielä takas Japaniin kavereita moikkailee ja ehkä vähän Shikokuun tutustumaan. Elokuun puolella olis edellä mt. Fujille kapuaminen ja vikat 5 päivää sitten Tokiossa Hitomin luona. Kiina-Hongkong reissun lentoliput on vielä hoitamatta, samoin Kiinan viisumi. Ne on tehtävälistalla odottamassa heti perjantain japanin esitelmän jälkeen. Paluu Suomeen, jos joku ei vielä tiedä, on 10.8. keskiyöllä (eli periaatteessa 11.8.). Ja jo nyt pikkuvinkkinä: arviolta seuraavaan viikkoon ei kannata kauheasti soitella. Voin olla aika väsy kun Suomeen lopulta palaan.
Mutta nyt tuutimaan, että aamulla jaksaa herätä keramiikkaa työstämään yhdeksäksi. Viime päivinä täällä on muuten ollut armoton kaatosade ja lämmintä parhaillaan sellainen +28 astetta. Sen takia ilmankosteus on ollut jopa 85%... Lievä järkytys suomalaiselle. Ja pahinta on, että se on vain esimakua tulevasta. Oon ehkä hullu kun jään tänne saunaan kesäksi, mutta... :)
Tarkoitus on muuten lähiaikoina vähän laitella lisää kuvia ja kertoa tarkemmin viime aikojen kuulumisia. Nyt hyvää yötä!!
12. toukokuuta 2011
10. huhtikuuta 2011
Vaaleanpunainen maailma
On olemassa vain yksi vuodenaika jolloin kaikki japanilaiset sekoavat ja se on juuri nyt parhaimmillaan. Kun hennon vaaleanpunaiset kukat alkavat loistamaan, muuttuu koko Japani ihan erilaiseksi. Yhtäkkiä puistot on täynnä rentoutuneita "hanami" eli kukkienkatselupiknikretkeläisiä ja kukaan ei tunnu liikoja stressaavaan. Suosituimmat paikat ovat ihan tupaten täynnä ja vähemmän kuuluisiinkin riittää porukkaa. Ihmiset viettävät tuntikausia ulkoilmassa vain hengaillen.
Itse olen stressaavaan, raskaan ja kiireisen maaliskuun (stressin yms. aiheutti katastrofit, joista en enää jaksa kommentoida yhtään, ei vanhempien loma tänne :) Vanhenpien loma oli oikein onnistunut ja hauska vaihe maaliskuuta. Vanhempien lomaa tosin seurasi tosi kiireinen midterms-koeviikko...) jälkeen nauttinut vaaleanpunaisesta Japanista todella paljon. Nyt on tullut kirsikankukkasia ihmeteltyä niin yövalaistuksessa, päivävalaistuksessa, piknikin ohessa, pyöräillessä, jokien varsilla, temppeleiden luona... Mutta ne vain ovat niin kauniita! Ja säätkin ovat suosineet: täällä on jo 15-20 astetta päivällä lämmintä, joten mikä sen parempaa puuhaa kuin mennä ulos kukkia ihmettelemään. Alla hieman todistusaineistoa:
Huomenna olisi tarkoitus tehdä vielä viimeinen kirsikankukkaretki ja sitten ehkä alkaa valokuvia olemaan riittävästi... :)
Niin ihanaa kuin kirsikankukkaloisto on ollutkin, on se samalla toiminut hyvin konkreettisena muistuttajana siitä kuinka pitkällä kevät on. Pikkuhiljaa aika alkaa käydä vähiin ja yksi elämäni upeimmista ja tapahtumarikkaimmista vuosista alkaa olla ohi. Vielä toki aikaa on ja aion nauttia jokaisesta jäljellä olevasta päivästä täysillä!! Silti hyvästien sanominen alkaa hiljalleen ahdistamaan. Maaliskuu nimittäin teki harvinaisen selväksi sen kuinka vaikeaa hyvästien sanominen on. Samalla se teki selväksi sen, miten tärkeää on osata kuunnella itseään ja tehdä itse omat päätöksensä. Jos jotain olen tämän vuoden ja erityisesti maaliskuun aikana oppinut, niin olen ainakin oppinut kuuntelemaan itseäni ja priorisoimaan päätöksiä. Ja koska tämä aika on minulle niin ainutlaatuista ja tärkeää, aion pysyä suunnitelmassani ja palata Suomeen vasta elokuussa. Kesän suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta eiköhän sinne tule vaikka mitä kivaa keksittyä. Suomessa miusta ei tarvitse edelleenkään huolehtia, vaikka en sinne nyt suostunutkaan vielä palaamaan.
Tästä eteenpäin muuten voi olla että päivittelen blogia joko lyhytsanaisesti tai harvoin, koska kuten jo sanoin, jäljellä oleva aika on äärimmäisen arvokasta. Olen löytänyt hienoja ihmisiä ja rakkaita ystäviä ja nyt aion priorisoida heidät toukokuun loppuun asti etusijalle. Elokuun jälkeen on sitten Suomessa olevien hienojen ihmisten vuoro!
Itse olen stressaavaan, raskaan ja kiireisen maaliskuun (stressin yms. aiheutti katastrofit, joista en enää jaksa kommentoida yhtään, ei vanhempien loma tänne :) Vanhenpien loma oli oikein onnistunut ja hauska vaihe maaliskuuta. Vanhempien lomaa tosin seurasi tosi kiireinen midterms-koeviikko...) jälkeen nauttinut vaaleanpunaisesta Japanista todella paljon. Nyt on tullut kirsikankukkasia ihmeteltyä niin yövalaistuksessa, päivävalaistuksessa, piknikin ohessa, pyöräillessä, jokien varsilla, temppeleiden luona... Mutta ne vain ovat niin kauniita! Ja säätkin ovat suosineet: täällä on jo 15-20 astetta päivällä lämmintä, joten mikä sen parempaa puuhaa kuin mennä ulos kukkia ihmettelemään. Alla hieman todistusaineistoa:
Huomenna olisi tarkoitus tehdä vielä viimeinen kirsikankukkaretki ja sitten ehkä alkaa valokuvia olemaan riittävästi... :)
Niin ihanaa kuin kirsikankukkaloisto on ollutkin, on se samalla toiminut hyvin konkreettisena muistuttajana siitä kuinka pitkällä kevät on. Pikkuhiljaa aika alkaa käydä vähiin ja yksi elämäni upeimmista ja tapahtumarikkaimmista vuosista alkaa olla ohi. Vielä toki aikaa on ja aion nauttia jokaisesta jäljellä olevasta päivästä täysillä!! Silti hyvästien sanominen alkaa hiljalleen ahdistamaan. Maaliskuu nimittäin teki harvinaisen selväksi sen kuinka vaikeaa hyvästien sanominen on. Samalla se teki selväksi sen, miten tärkeää on osata kuunnella itseään ja tehdä itse omat päätöksensä. Jos jotain olen tämän vuoden ja erityisesti maaliskuun aikana oppinut, niin olen ainakin oppinut kuuntelemaan itseäni ja priorisoimaan päätöksiä. Ja koska tämä aika on minulle niin ainutlaatuista ja tärkeää, aion pysyä suunnitelmassani ja palata Suomeen vasta elokuussa. Kesän suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta eiköhän sinne tule vaikka mitä kivaa keksittyä. Suomessa miusta ei tarvitse edelleenkään huolehtia, vaikka en sinne nyt suostunutkaan vielä palaamaan.
Tästä eteenpäin muuten voi olla että päivittelen blogia joko lyhytsanaisesti tai harvoin, koska kuten jo sanoin, jäljellä oleva aika on äärimmäisen arvokasta. Olen löytänyt hienoja ihmisiä ja rakkaita ystäviä ja nyt aion priorisoida heidät toukokuun loppuun asti etusijalle. Elokuun jälkeen on sitten Suomessa olevien hienojen ihmisten vuoro!
29. maaliskuuta 2011
Loma ohi, elama jatkuu ennallaan
Japanissa yha kaikki hyvin. Vanhemmat ovat nauttineet lomasta taysilla ja tykkaavat Japanista kovasti. Taalla elama jatkuu ennallaan mika myos tarkoittaa nukkumaanmenoa, etta aamulla jaksaa ysiksi herata kanjeja opiskelemaan. Ajattelinpa vain sita ennen ilmoittaa, ettei edelleenkaan Suomessa tarvitse kenenkaan huolehtia.
Hyvaa yota! お休みなさい！
Hyvaa yota! お休みなさい！
18. maaliskuuta 2011
Kevätloma
Kevätlomalla ja reissussa (Hiroshma-Beppu-Fukuoka) sunnuntaihin 27.3. asti. Päivityksiä tuskin tiedossa.
16. maaliskuuta 2011
Lisätietoja taasen
Olen itse lähes lopettanut jo uutisten lukeminen, kun en enää tiedä mitä lähdettä uskoa ja mitä ei. Tietoa saan kuitenkin jatkuvasti yliopistolta (5-10 sähköpostia per päivä) ja luotan siiten, että he tietävät mistä tietoa hakea.
Yleisesti viestien sisältö tähän asti on ollut:
"All of the experts I spoke to said the health risks to the public, at present, were low."
"The Center for International Education continues to carefully monitor various media sources, government reports and advisories, etc. It is our assessment of the current situation that there appears to be no risk of exposure to radiation in our area at this time. All university business and classes are being conducted as usual."
"Despite this development, there is no risk of exposure to radiation in the Kansai region at this time. Keep staying calm and continue to monitor the situation based on information from reliable news sources."
"The Center for International Education continues to carefully monitor developments of the situation after the earthquake in the Tohoku region and the damages to the nuclear plants in Fukushima Prefecture. It is our evaluation of available and reliable information from established media sources at this time that our areas is not at risk of being affected by the earthquake or the damages to the nuclear plants.
Accordingly, we ask for your orderly behavior and calm judgment. All classes and university businesses at Kansai Gaidai University, as well as almost all commercial activities outside of the university in the western Japan, are being conducted as usual."
Lista hyvin samanlaisella sillöllä on paljon pidempi. Laitoin vaan muutamia esimerkiksi. Itse koen vielä olevani turvassa ja luotan siihen, että tilanteen mahdollisesti muuttuessa radikaalisti pahempaan suuntaan, tieto saavuttaa miut nopeasti. Olen hyvin luottavainen sen suhteen, että silloin miut pystytään järjestämään täältä pois/turvaan. Sekä yliopistolla että suomen suurlähetystöllä on miun täkäläisen kännykän yhteystiedot, joten he saavat miut kiinni tarvitessa milloin vain. Ja täkäläiselle yliopistolle vaihtareiden turvallisuus on äärimmäisen tärkeää.
Siitä huolimatta yli 1o prosenttia vaihtareista on jo poistunut maasta joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Se vaikuttaa täällä tunnelmaan tosi paljon ja niin ollen tunnelma pysyy koko ajan tasaisen apeana... Mutta hyvissä ruumiin ja sielun voimissa täällä vielä ollaan!
Yleisesti viestien sisältö tähän asti on ollut:
"All of the experts I spoke to said the health risks to the public, at present, were low."
"The Center for International Education continues to carefully monitor various media sources, government reports and advisories, etc. It is our assessment of the current situation that there appears to be no risk of exposure to radiation in our area at this time. All university business and classes are being conducted as usual."
"Despite this development, there is no risk of exposure to radiation in the Kansai region at this time. Keep staying calm and continue to monitor the situation based on information from reliable news sources."
"The Center for International Education continues to carefully monitor developments of the situation after the earthquake in the Tohoku region and the damages to the nuclear plants in Fukushima Prefecture. It is our evaluation of available and reliable information from established media sources at this time that our areas is not at risk of being affected by the earthquake or the damages to the nuclear plants.
Accordingly, we ask for your orderly behavior and calm judgment. All classes and university businesses at Kansai Gaidai University, as well as almost all commercial activities outside of the university in the western Japan, are being conducted as usual."
Lista hyvin samanlaisella sillöllä on paljon pidempi. Laitoin vaan muutamia esimerkiksi. Itse koen vielä olevani turvassa ja luotan siihen, että tilanteen mahdollisesti muuttuessa radikaalisti pahempaan suuntaan, tieto saavuttaa miut nopeasti. Olen hyvin luottavainen sen suhteen, että silloin miut pystytään järjestämään täältä pois/turvaan. Sekä yliopistolla että suomen suurlähetystöllä on miun täkäläisen kännykän yhteystiedot, joten he saavat miut kiinni tarvitessa milloin vain. Ja täkäläiselle yliopistolle vaihtareiden turvallisuus on äärimmäisen tärkeää.
Siitä huolimatta yli 1o prosenttia vaihtareista on jo poistunut maasta joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Se vaikuttaa täällä tunnelmaan tosi paljon ja niin ollen tunnelma pysyy koko ajan tasaisen apeana... Mutta hyvissä ruumiin ja sielun voimissa täällä vielä ollaan!
14. maaliskuuta 2011
Lisää maanjäristyksestä
Tänään luennot ja opetus yliopistolla jatkuivat normaalisti. Samalla pääsin pacific rivalry-kurssin tunneille ja kuulemaan lisätietoja lempiopettajaltani. Paul Scottilla on hyvät kontaktit olemassa ja hän osaa arvioida tilanteita hyvin.
Tällä hetkellä on sekä Japanissa, että erityisesti kansainvälisessä mediassa paljon liioittelua ja osin muunneltua tietoa. Varsinkin CNN antaa tällä hetkellä osin virheellistä kuvaa Japanista. Eli Suomessakin kannattaa olla mediakriittinen.
Järistykset olivat aiheuttaneet Kansai Gaidain opiskelijoissa ja opettajakunnassa hetkellistä heikotusta ja huonoa oloa, mutta vain siinä määrin, että harvat osasivat päätellä aiheuttajaksi maanjäristystä tai sen voimakkuutta.
Pahimmilla tsunamituhoalueilla hälytysjärjestelmät olivat toimineet, valitettavasti varoitus vain oli ehditty antaa 5 minuuttia ennen aaltoa. Aallon huippukorkeus oli ollut 11 metriä ja osalle alueista se oli iskenyt jo noin 15 minuutin kuluttua. Eli paljoa ei ollut tehtävissä.
Ydinvoimalan ulkopuolella tänään aamulla mitatut säteilymäärät olivat olleet vähäisiä, vain hieman normaalia röntgenkuvaa suurempia. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä. Joditabletteja täällä (toisin kuin Suomessa) kuitenkin on saatavilla ja tietoa myös. Hirakatan kannalta tuuletkin ovat yhä edulliset: tuuli puhaltaa merelle.
Tokiossa on tällä hetkellä suuria energiaongelmia ja siellä joudutaan tekemään tarkoituksella laajoja sähkökatkoja energian säästämiseksi. Sendai on kuitenkin kaukana Tokiosta (noin 2 tuntia luotijunalla), joten vaara tällä hetkellä Tokiossa ei ole suuri. Pahimille tuhoaluelle toistaiseksi avun saaminen on erittäin hankalaa.
Kansai Gaidain yliopisto ei ole toistaiseksi ryhtynyt erikoistoimenpiteisiin, koska tilanne Kansain alueella on hyvä ja normaali eikä katastrofit vaikuta täällä. Ilman uutisia kukaan täällä ei edes tietäisi tilanteesta. KG kuitenkin seuraa tilannetta ja ilmoittaa meille jatkuvasti kaikista muutoksista. Heillä on meidän kaikkien yhteystiedot, jotta saavat meidät kiinni välittömästi kaikkina vuorokaudenaikoina. Vaihtareista toistaiseksi kotiin oli palannut 6 kappaletta ja lisää on lähdössä. Monet kuitenkin ovat jäämässä. Opetus ja kokeet pidetään toistaiseksi normaalisti.
Sitten Hitomilta sain lisätietoja Tokiosta. Tokiossa on yhä paljon jälkijäristyksiä, mutta ne eivät ole olleet kovin voimakkaita ainakaan toistaiseksi. Junia kulkee Tokiossa, mutta ei juuri Tokion ulkopuolella. Tokion junavuorojakin on vähennetty ja osa linjoista suljettu. Junat ovat jatkuvasti täynnä. Ruokaa ja vettä on vähän, koska ihmiset ovat hamstranneet. Ruokaa kuitenkin on sen verran, ettei toistaiseksi ainakaan nälkää tarvitse nähdä. Ravintolat on pääasiassa suljettu. Tokio on toistaiseksi erittäin epäkäytännöllinen.
Siinä kaikki taas tällä erää. Miun pitää mennä opiskelemaan kanjeja, koska opetus tosiaan jatkuu ennallaan eli huomenna on suunnitelmien mukaan kanjikoe.
Tällä hetkellä on sekä Japanissa, että erityisesti kansainvälisessä mediassa paljon liioittelua ja osin muunneltua tietoa. Varsinkin CNN antaa tällä hetkellä osin virheellistä kuvaa Japanista. Eli Suomessakin kannattaa olla mediakriittinen.
Järistykset olivat aiheuttaneet Kansai Gaidain opiskelijoissa ja opettajakunnassa hetkellistä heikotusta ja huonoa oloa, mutta vain siinä määrin, että harvat osasivat päätellä aiheuttajaksi maanjäristystä tai sen voimakkuutta.
Pahimmilla tsunamituhoalueilla hälytysjärjestelmät olivat toimineet, valitettavasti varoitus vain oli ehditty antaa 5 minuuttia ennen aaltoa. Aallon huippukorkeus oli ollut 11 metriä ja osalle alueista se oli iskenyt jo noin 15 minuutin kuluttua. Eli paljoa ei ollut tehtävissä.
Ydinvoimalan ulkopuolella tänään aamulla mitatut säteilymäärät olivat olleet vähäisiä, vain hieman normaalia röntgenkuvaa suurempia. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä. Joditabletteja täällä (toisin kuin Suomessa) kuitenkin on saatavilla ja tietoa myös. Hirakatan kannalta tuuletkin ovat yhä edulliset: tuuli puhaltaa merelle.
Tokiossa on tällä hetkellä suuria energiaongelmia ja siellä joudutaan tekemään tarkoituksella laajoja sähkökatkoja energian säästämiseksi. Sendai on kuitenkin kaukana Tokiosta (noin 2 tuntia luotijunalla), joten vaara tällä hetkellä Tokiossa ei ole suuri. Pahimille tuhoaluelle toistaiseksi avun saaminen on erittäin hankalaa.
Kansai Gaidain yliopisto ei ole toistaiseksi ryhtynyt erikoistoimenpiteisiin, koska tilanne Kansain alueella on hyvä ja normaali eikä katastrofit vaikuta täällä. Ilman uutisia kukaan täällä ei edes tietäisi tilanteesta. KG kuitenkin seuraa tilannetta ja ilmoittaa meille jatkuvasti kaikista muutoksista. Heillä on meidän kaikkien yhteystiedot, jotta saavat meidät kiinni välittömästi kaikkina vuorokaudenaikoina. Vaihtareista toistaiseksi kotiin oli palannut 6 kappaletta ja lisää on lähdössä. Monet kuitenkin ovat jäämässä. Opetus ja kokeet pidetään toistaiseksi normaalisti.
Sitten Hitomilta sain lisätietoja Tokiosta. Tokiossa on yhä paljon jälkijäristyksiä, mutta ne eivät ole olleet kovin voimakkaita ainakaan toistaiseksi. Junia kulkee Tokiossa, mutta ei juuri Tokion ulkopuolella. Tokion junavuorojakin on vähennetty ja osa linjoista suljettu. Junat ovat jatkuvasti täynnä. Ruokaa ja vettä on vähän, koska ihmiset ovat hamstranneet. Ruokaa kuitenkin on sen verran, ettei toistaiseksi ainakaan nälkää tarvitse nähdä. Ravintolat on pääasiassa suljettu. Tokio on toistaiseksi erittäin epäkäytännöllinen.
Siinä kaikki taas tällä erää. Miun pitää mennä opiskelemaan kanjeja, koska opetus tosiaan jatkuu ennallaan eli huomenna on suunnitelmien mukaan kanjikoe.
13. maaliskuuta 2011
Japanin tunnelmia
Yleiset tunnelmat Japanista on helppo tiivistää kahteen sanaan: epäusko ja järkytys. Japanilaisten tuttujeni mukaan isoa maanjäristystä oli osattu jo odottaa pidemmän aikaa, mutta järistyksen voimakkuus ja tuhojen laajuus tuli varmasti kaikille yllätyksenä. Siitä huolimatta omasta mielestäni täällä on asiat hoidettu kohtalaisen hyvin ja tietoa on ollut saatavilla. Toisaalta itse olen Hirakatassa, Osakan prefektuurissa, joka on todella kaukana massiivisista tuhoalueista (Hirakata=A). Järistyksistä täällä asti tuntui vain yksi eikä se ilmeisesti ollut tuhoisin järistys vaan sitä seurannut 7,1 jälkijäristys, joka tapahtui etelänpänä. Tämä tosin on vaan omaa päätelmääni, kun olen vertaillut järistyksen aikatauluja omaan sen päivän aikatauluuni. Itse en tuota järistystä kuitenkaan huomannut, sillä olin pyöräilemässä juuri yliopistolle. Kaverit yliopistolla olivat huomanneet. Järistyksen voimakkuus Hirakatassa oli kuitenkin hyvin vähäinen eikä esimerkiksi tavaroita putoillut ollenkaan. Tsunami ei tänne eikä lähiseuduille asti tuhoa tuonut. Myös ydinvoimala sijaitsee kaukana. Lukuisat jälkijäristykset eivät ole täällä asti tuntuneet. Tokion alueella 4-6 richterin asteikon järistyksiä on yhä jatkuvasti suunnilleen 10-15 minuutin välein. Uutisten mukaan ne voivat jatkua vielä viikonkin verran.
Muutama tunti isoimman järistyksen jälkeen katsoin täällä telkkaria ja sekä tv:ssä että nettiuutisissa tiedotettiin tapahtuneesta ja annettiin ohjeita (vain japaniksi). Tv:ssä näytettiin jo livekuvaa tsunamin etenemisestä rannikkokaupungissa. Lisäksi varoituksia rannikkoalueille annettiin jatkuvasti ja tietoa tsunamin arvioidusta saapumisajasta eri alueille ilmoitettiin.
Itse tarkempia tietoja englanniksi sain odottaa hieman pidempään. Yliopisto on kuitenkin pitänyt meistä hyvää huolta ja samana iltana sähköposti oli tullut täyteen erilaisia toimintaohjeita. Seuraavana päivänä yliopisto pyysi kaikkia vaihtareita lähettämään viestin olinpaikastaan ja jos viestiä ei iltapäivään mennessä ollut tullut, he soittivat ja ottivat tiedot ylös. Seuraavana päivänä tuli lisää tietoja, joten itse en aikanaan koe saaneeni puutteellisesti tietoja/toimintaohjeita. Mitään erikoisempaa meidän ei muuten pitänyt Hirakatan turvallisen sijainnin vuoksi tehdä. Täällä koko ajan kulkivat junat normaalisti, kaikki kaupat ja ravintolat olivat auki eikä mitään ulkonaliikkimuskieltoja ollut. Sen vuoksi päätin itse viettää normaalia elämää sen sijaan, että olisin jäänyt murehtimaan seminaaritaloille. Vietin kavereideni kanssa syntympäiviäni suunnitellun mukaisesti ja meillä oli tosi kivaa. Päätin, ettei murehtiminen kuitenkaan mitään muuta. Eniten olin huolissani Hitomista ja Hitomin perheestä, mutta heti kun sain tiedon, että he ovat kunnossa, on elämä jatkunut ihan ennallaan. Nyt odottelen tietoja Tokion tilanteesta, että saan varmuuden siihen, että pääsen käymään siellä viikon kuluttua vanhempien kanssa.
Muiden vaihtareiden reaktiot ovat olleet hyvin vaihtelevia. Osaan tilanne ei näytä juuri vaikuttaneen yhtään kun taas muutama olisi jo halukas palaamaan takaisin kotiin. Itse en siis ole sitten vielä palaamassa Suomeen. En näe mitään syytä miksi miun pitäisi maasta poistua. Jos tilanne jostain syystä muuttuu niin sitten pitää tehdä uudelleenarviointeja, mutta toistaiseksi täällä ollaan ja pysytään. Vaihtareiden keskuudessa aihe kuitenkin on jatkuvasti pinnalla ja kaikki keskustelut aina jossain vaiheessa aiheeseen palaavat. Sitä ruokkii vielä se, ettei toistaiseksi tv:stä tule mitään muuta kuin erikoislähetyksiä. Kaikki normaalit tv-ohjelmat on peruttu toistaiseksi.
Tulee kyllä menemään pitkään ennen kuin koko Japanissa elämä palautuu normaaliksi.
Muutama tunti isoimman järistyksen jälkeen katsoin täällä telkkaria ja sekä tv:ssä että nettiuutisissa tiedotettiin tapahtuneesta ja annettiin ohjeita (vain japaniksi). Tv:ssä näytettiin jo livekuvaa tsunamin etenemisestä rannikkokaupungissa. Lisäksi varoituksia rannikkoalueille annettiin jatkuvasti ja tietoa tsunamin arvioidusta saapumisajasta eri alueille ilmoitettiin.
Itse tarkempia tietoja englanniksi sain odottaa hieman pidempään. Yliopisto on kuitenkin pitänyt meistä hyvää huolta ja samana iltana sähköposti oli tullut täyteen erilaisia toimintaohjeita. Seuraavana päivänä yliopisto pyysi kaikkia vaihtareita lähettämään viestin olinpaikastaan ja jos viestiä ei iltapäivään mennessä ollut tullut, he soittivat ja ottivat tiedot ylös. Seuraavana päivänä tuli lisää tietoja, joten itse en aikanaan koe saaneeni puutteellisesti tietoja/toimintaohjeita. Mitään erikoisempaa meidän ei muuten pitänyt Hirakatan turvallisen sijainnin vuoksi tehdä. Täällä koko ajan kulkivat junat normaalisti, kaikki kaupat ja ravintolat olivat auki eikä mitään ulkonaliikkimuskieltoja ollut. Sen vuoksi päätin itse viettää normaalia elämää sen sijaan, että olisin jäänyt murehtimaan seminaaritaloille. Vietin kavereideni kanssa syntympäiviäni suunnitellun mukaisesti ja meillä oli tosi kivaa. Päätin, ettei murehtiminen kuitenkaan mitään muuta. Eniten olin huolissani Hitomista ja Hitomin perheestä, mutta heti kun sain tiedon, että he ovat kunnossa, on elämä jatkunut ihan ennallaan. Nyt odottelen tietoja Tokion tilanteesta, että saan varmuuden siihen, että pääsen käymään siellä viikon kuluttua vanhempien kanssa.
Muiden vaihtareiden reaktiot ovat olleet hyvin vaihtelevia. Osaan tilanne ei näytä juuri vaikuttaneen yhtään kun taas muutama olisi jo halukas palaamaan takaisin kotiin. Itse en siis ole sitten vielä palaamassa Suomeen. En näe mitään syytä miksi miun pitäisi maasta poistua. Jos tilanne jostain syystä muuttuu niin sitten pitää tehdä uudelleenarviointeja, mutta toistaiseksi täällä ollaan ja pysytään. Vaihtareiden keskuudessa aihe kuitenkin on jatkuvasti pinnalla ja kaikki keskustelut aina jossain vaiheessa aiheeseen palaavat. Sitä ruokkii vielä se, ettei toistaiseksi tv:stä tule mitään muuta kuin erikoislähetyksiä. Kaikki normaalit tv-ohjelmat on peruttu toistaiseksi.
Tulee kyllä menemään pitkään ennen kuin koko Japanissa elämä palautuu normaaliksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)