Tänään luennot ja opetus yliopistolla jatkuivat normaalisti. Samalla pääsin pacific rivalry-kurssin tunneille ja kuulemaan lisätietoja lempiopettajaltani. Paul Scottilla on hyvät kontaktit olemassa ja hän osaa arvioida tilanteita hyvin.
Tällä hetkellä on sekä Japanissa, että erityisesti kansainvälisessä mediassa paljon liioittelua ja osin muunneltua tietoa. Varsinkin CNN antaa tällä hetkellä osin virheellistä kuvaa Japanista. Eli Suomessakin kannattaa olla mediakriittinen.
Järistykset olivat aiheuttaneet Kansai Gaidain opiskelijoissa ja opettajakunnassa hetkellistä heikotusta ja huonoa oloa, mutta vain siinä määrin, että harvat osasivat päätellä aiheuttajaksi maanjäristystä tai sen voimakkuutta.
Pahimmilla tsunamituhoalueilla hälytysjärjestelmät olivat toimineet, valitettavasti varoitus vain oli ehditty antaa 5 minuuttia ennen aaltoa. Aallon huippukorkeus oli ollut 11 metriä ja osalle alueista se oli iskenyt jo noin 15 minuutin kuluttua. Eli paljoa ei ollut tehtävissä.
Ydinvoimalan ulkopuolella tänään aamulla mitatut säteilymäärät olivat olleet vähäisiä, vain hieman normaalia röntgenkuvaa suurempia. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä. Joditabletteja täällä (toisin kuin Suomessa) kuitenkin on saatavilla ja tietoa myös. Hirakatan kannalta tuuletkin ovat yhä edulliset: tuuli puhaltaa merelle.
Tokiossa on tällä hetkellä suuria energiaongelmia ja siellä joudutaan tekemään tarkoituksella laajoja sähkökatkoja energian säästämiseksi. Sendai on kuitenkin kaukana Tokiosta (noin 2 tuntia luotijunalla), joten vaara tällä hetkellä Tokiossa ei ole suuri. Pahimille tuhoaluelle toistaiseksi avun saaminen on erittäin hankalaa.
Kansai Gaidain yliopisto ei ole toistaiseksi ryhtynyt erikoistoimenpiteisiin, koska tilanne Kansain alueella on hyvä ja normaali eikä katastrofit vaikuta täällä. Ilman uutisia kukaan täällä ei edes tietäisi tilanteesta. KG kuitenkin seuraa tilannetta ja ilmoittaa meille jatkuvasti kaikista muutoksista. Heillä on meidän kaikkien yhteystiedot, jotta saavat meidät kiinni välittömästi kaikkina vuorokaudenaikoina. Vaihtareista toistaiseksi kotiin oli palannut 6 kappaletta ja lisää on lähdössä. Monet kuitenkin ovat jäämässä. Opetus ja kokeet pidetään toistaiseksi normaalisti.
Sitten Hitomilta sain lisätietoja Tokiosta. Tokiossa on yhä paljon jälkijäristyksiä, mutta ne eivät ole olleet kovin voimakkaita ainakaan toistaiseksi. Junia kulkee Tokiossa, mutta ei juuri Tokion ulkopuolella. Tokion junavuorojakin on vähennetty ja osa linjoista suljettu. Junat ovat jatkuvasti täynnä. Ruokaa ja vettä on vähän, koska ihmiset ovat hamstranneet. Ruokaa kuitenkin on sen verran, ettei toistaiseksi ainakaan nälkää tarvitse nähdä. Ravintolat on pääasiassa suljettu. Tokio on toistaiseksi erittäin epäkäytännöllinen.
Siinä kaikki taas tällä erää. Miun pitää mennä opiskelemaan kanjeja, koska opetus tosiaan jatkuu ennallaan eli huomenna on suunnitelmien mukaan kanjikoe.
14. maaliskuuta 2011
13. maaliskuuta 2011
Japanin tunnelmia
Yleiset tunnelmat Japanista on helppo tiivistää kahteen sanaan: epäusko ja järkytys. Japanilaisten tuttujeni mukaan isoa maanjäristystä oli osattu jo odottaa pidemmän aikaa, mutta järistyksen voimakkuus ja tuhojen laajuus tuli varmasti kaikille yllätyksenä. Siitä huolimatta omasta mielestäni täällä on asiat hoidettu kohtalaisen hyvin ja tietoa on ollut saatavilla. Toisaalta itse olen Hirakatassa, Osakan prefektuurissa, joka on todella kaukana massiivisista tuhoalueista (Hirakata=A). Järistyksistä täällä asti tuntui vain yksi eikä se ilmeisesti ollut tuhoisin järistys vaan sitä seurannut 7,1 jälkijäristys, joka tapahtui etelänpänä. Tämä tosin on vaan omaa päätelmääni, kun olen vertaillut järistyksen aikatauluja omaan sen päivän aikatauluuni. Itse en tuota järistystä kuitenkaan huomannut, sillä olin pyöräilemässä juuri yliopistolle. Kaverit yliopistolla olivat huomanneet. Järistyksen voimakkuus Hirakatassa oli kuitenkin hyvin vähäinen eikä esimerkiksi tavaroita putoillut ollenkaan. Tsunami ei tänne eikä lähiseuduille asti tuhoa tuonut. Myös ydinvoimala sijaitsee kaukana. Lukuisat jälkijäristykset eivät ole täällä asti tuntuneet. Tokion alueella 4-6 richterin asteikon järistyksiä on yhä jatkuvasti suunnilleen 10-15 minuutin välein. Uutisten mukaan ne voivat jatkua vielä viikonkin verran.
Muutama tunti isoimman järistyksen jälkeen katsoin täällä telkkaria ja sekä tv:ssä että nettiuutisissa tiedotettiin tapahtuneesta ja annettiin ohjeita (vain japaniksi). Tv:ssä näytettiin jo livekuvaa tsunamin etenemisestä rannikkokaupungissa. Lisäksi varoituksia rannikkoalueille annettiin jatkuvasti ja tietoa tsunamin arvioidusta saapumisajasta eri alueille ilmoitettiin.
Itse tarkempia tietoja englanniksi sain odottaa hieman pidempään. Yliopisto on kuitenkin pitänyt meistä hyvää huolta ja samana iltana sähköposti oli tullut täyteen erilaisia toimintaohjeita. Seuraavana päivänä yliopisto pyysi kaikkia vaihtareita lähettämään viestin olinpaikastaan ja jos viestiä ei iltapäivään mennessä ollut tullut, he soittivat ja ottivat tiedot ylös. Seuraavana päivänä tuli lisää tietoja, joten itse en aikanaan koe saaneeni puutteellisesti tietoja/toimintaohjeita. Mitään erikoisempaa meidän ei muuten pitänyt Hirakatan turvallisen sijainnin vuoksi tehdä. Täällä koko ajan kulkivat junat normaalisti, kaikki kaupat ja ravintolat olivat auki eikä mitään ulkonaliikkimuskieltoja ollut. Sen vuoksi päätin itse viettää normaalia elämää sen sijaan, että olisin jäänyt murehtimaan seminaaritaloille. Vietin kavereideni kanssa syntympäiviäni suunnitellun mukaisesti ja meillä oli tosi kivaa. Päätin, ettei murehtiminen kuitenkaan mitään muuta. Eniten olin huolissani Hitomista ja Hitomin perheestä, mutta heti kun sain tiedon, että he ovat kunnossa, on elämä jatkunut ihan ennallaan. Nyt odottelen tietoja Tokion tilanteesta, että saan varmuuden siihen, että pääsen käymään siellä viikon kuluttua vanhempien kanssa.
Muiden vaihtareiden reaktiot ovat olleet hyvin vaihtelevia. Osaan tilanne ei näytä juuri vaikuttaneen yhtään kun taas muutama olisi jo halukas palaamaan takaisin kotiin. Itse en siis ole sitten vielä palaamassa Suomeen. En näe mitään syytä miksi miun pitäisi maasta poistua. Jos tilanne jostain syystä muuttuu niin sitten pitää tehdä uudelleenarviointeja, mutta toistaiseksi täällä ollaan ja pysytään. Vaihtareiden keskuudessa aihe kuitenkin on jatkuvasti pinnalla ja kaikki keskustelut aina jossain vaiheessa aiheeseen palaavat. Sitä ruokkii vielä se, ettei toistaiseksi tv:stä tule mitään muuta kuin erikoislähetyksiä. Kaikki normaalit tv-ohjelmat on peruttu toistaiseksi.
Tulee kyllä menemään pitkään ennen kuin koko Japanissa elämä palautuu normaaliksi.
Muutama tunti isoimman järistyksen jälkeen katsoin täällä telkkaria ja sekä tv:ssä että nettiuutisissa tiedotettiin tapahtuneesta ja annettiin ohjeita (vain japaniksi). Tv:ssä näytettiin jo livekuvaa tsunamin etenemisestä rannikkokaupungissa. Lisäksi varoituksia rannikkoalueille annettiin jatkuvasti ja tietoa tsunamin arvioidusta saapumisajasta eri alueille ilmoitettiin.
Itse tarkempia tietoja englanniksi sain odottaa hieman pidempään. Yliopisto on kuitenkin pitänyt meistä hyvää huolta ja samana iltana sähköposti oli tullut täyteen erilaisia toimintaohjeita. Seuraavana päivänä yliopisto pyysi kaikkia vaihtareita lähettämään viestin olinpaikastaan ja jos viestiä ei iltapäivään mennessä ollut tullut, he soittivat ja ottivat tiedot ylös. Seuraavana päivänä tuli lisää tietoja, joten itse en aikanaan koe saaneeni puutteellisesti tietoja/toimintaohjeita. Mitään erikoisempaa meidän ei muuten pitänyt Hirakatan turvallisen sijainnin vuoksi tehdä. Täällä koko ajan kulkivat junat normaalisti, kaikki kaupat ja ravintolat olivat auki eikä mitään ulkonaliikkimuskieltoja ollut. Sen vuoksi päätin itse viettää normaalia elämää sen sijaan, että olisin jäänyt murehtimaan seminaaritaloille. Vietin kavereideni kanssa syntympäiviäni suunnitellun mukaisesti ja meillä oli tosi kivaa. Päätin, ettei murehtiminen kuitenkaan mitään muuta. Eniten olin huolissani Hitomista ja Hitomin perheestä, mutta heti kun sain tiedon, että he ovat kunnossa, on elämä jatkunut ihan ennallaan. Nyt odottelen tietoja Tokion tilanteesta, että saan varmuuden siihen, että pääsen käymään siellä viikon kuluttua vanhempien kanssa.
Muiden vaihtareiden reaktiot ovat olleet hyvin vaihtelevia. Osaan tilanne ei näytä juuri vaikuttaneen yhtään kun taas muutama olisi jo halukas palaamaan takaisin kotiin. Itse en siis ole sitten vielä palaamassa Suomeen. En näe mitään syytä miksi miun pitäisi maasta poistua. Jos tilanne jostain syystä muuttuu niin sitten pitää tehdä uudelleenarviointeja, mutta toistaiseksi täällä ollaan ja pysytään. Vaihtareiden keskuudessa aihe kuitenkin on jatkuvasti pinnalla ja kaikki keskustelut aina jossain vaiheessa aiheeseen palaavat. Sitä ruokkii vielä se, ettei toistaiseksi tv:stä tule mitään muuta kuin erikoislähetyksiä. Kaikki normaalit tv-ohjelmat on peruttu toistaiseksi.
Tulee kyllä menemään pitkään ennen kuin koko Japanissa elämä palautuu normaaliksi.
12. maaliskuuta 2011
Olen kunnossa!
Päivitänpä vielä varmuuden vuoksi tännekin, että olen kunnossa! Kaikki eivät kuitenkaan pääse facebookkia lukemaan tai saa miuhun muuten yhteyttä (suomen kännykkä kun täällä ei siis toimi jos joltain on päässyt unohtumaan).
Maanjäristys oli siis huomattavasti pohjoisemmassa eikä vaikuttanut/vaikuta tällä alueella. Maanjäristyksen aikaan Hirakatassa oli maa hieman vaappunut, mutta itse olin silloin polkupyöräilemässä enkä huomannut ollenkaan.
Joten älkää suotta huolehtiko!
Maanjäristys oli siis huomattavasti pohjoisemmassa eikä vaikuttanut/vaikuta tällä alueella. Maanjäristyksen aikaan Hirakatassa oli maa hieman vaappunut, mutta itse olin silloin polkupyöräilemässä enkä huomannut ollenkaan.
Joten älkää suotta huolehtiko!
7. maaliskuuta 2011
Toinen lukukausi
Uusi lukukausi Kansai Gaidaissa on startannut vauhdilla käyntiin! Ensimmäinen kuukausi meni melkein huomaamatta ohi, vaikka toinen lukukausi ei alkanutkaan yhtä kivuttomasti kuin ensimmäinen. Kaikki käytännön järjestelyt menivät helposti, mutta alkuun ei oikein jaksanut innostusta riittää mihinkään. Uudet opiskelijat touhottivat energisinä menemään ja itsestä tuntui, että kaikki on jo nähty. Seminaaritalokaan ei alkuun tuntunut kotoisalta. Suomeakin ja ennen kaikkea suomiruokaa oli ikävä. Mutta nyt on taas oma paikka löytynyt ja elämä Japanissa maistuu taas makealta. Kaveripiirikin on laajentunut viime semesterin Honkong-Kanada-Suomi-Japani-porukasta paljon laajemmaksi. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin Australiasta, Ecuadorista, Meksikosta, Kiinasta ja Yhdysvalloista (ehkä ylläri niille, jotka viime lukukaudella pääsivät todistamaan miun turhautumista yhdysvaltalaisia vaihtareita kohtaan...) Ja kun vanhat kamutkin on vielä tallella, on elämä kiireistä, mutta hauskaa. Elämästä vaihtoajan jälkeen vaan voi tulla aika kallista, kun pitää käydä kamuja moikkaamassa :)
Kursseista sain kaikki mitä halusinkin eli viikoittain opiskelen 5 tuntia japania, 3 tuntia kanjeja, 3 tuntia "politiikkaa" (Pacific Rivalry) ja 8 tuntia keramiikkaa. Olen todella, todella tyytyväinen kursseihini ja opettajiin. Erityisesti keramiikka-kurssia rakastan, vaikka se onkin todella haastavaa ja välillä hermoja raastavaa puuhaa. Nyt ei vain käynyt yhtä hyvä tuuri lukujärjestyksen kanssa kuin viime lukukaudella, joten miun pitää olla yliopistolla kolmena aamuna jo yhdeksältä ja yksi päivä kestää viiteen. Siihen päälle kun pistää vielä läksyt, viikottaiset kokeet ja muut tehtävät (sekä tietty ne kaverit) niin viikot on melko kiireisiä ja menevät vauhdilla ohi. Tähän mennessä on muuten ollut jo 4 japanin koetta ja 5 japanin pikkukoetta... Mutta kyllä täkäläisellä opetustyylillä näyttää etujakin olevan. Sain nimittäin viime lukukauden arvosanat, jotka hieman kehuen olivat huippuluokkaa :) Japani A (5), kanji A, Peace-kurssi A ja Culture-kurssi B+ (ehkä 4 tai 3+)
Koulukiireistä huolimatta aikaa on jäänyt mukavasti kaikelle muullekin. Enhän minä siis ollut läheskään kaikkea nähnyt ja kokenut vaikka pari viikkoa sitten niin vielä ajattelin... Heti helmikuun alussa kävin Kioton Arashiyamassa vähän vaeltelemassa japanilaisten kavereideni kanssa. Silloin oli vielä tosi koleaa eikä maasto ollut kovin kaunis.
Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen olimme ihan umpijäässä, joten lämmittelimme jalkakylvyn avulla :)
Sitten olen piipahtanut visiiteillä sekä Osakassa, että Kiotossa uusien ja vanhojen vaihtarikaverien kanssa. Hieman shoppaillut, käynyt keikalla ja karaokessa, hieman Osakassa bilettämässä ja syönyt usein ravintoloissa. Ravintolaruoka on täällä niin halpaa verrannutta Suomeen, että on helppo laiskistua ja olla kokkaamatta itse. Kerran kuitenkin tsemppasin oikein urakalla ja tein kaveriporukalleni synttäripäivällisen: lihapullia, perunamuussia, salaattia ja kakkua (valmiina ostettu). Ruoka onnistui ihan hyvin ja ainakin synttärisankari tykkäsi.
Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa ensimmäinen Homevisit eli vierailin japanilaisen perheen luona päivän ajan. He olivat tosi hassuja ja iloisia ja meillä oli tosi kiva päivä, vaikka en aina japaniksi osannutkaan höpötellä. Perheessä ainoastaan yksi jäsen siis puhui enkkua. Söimme sushia ja jutustelimme pitkään aikaa. Lisäksi vierailimme veitsimuseossa :) Seuraavan kerran vierailen heidän luona huhtikuussa.
Sitten on vielä pakko mainita eilisestä. Kävin kavereiden kanssa nimittäin nuudelimuseossa, joka oli omistettu valmisnuudeleille (cup noodels)!!!!! Saimme myös suunnitella ihan omat nuudelipurkit ja kehitellä omat makuyhdistelmät.
Loppuun vielä tiedotus: kevät on vihdoin tulossa Japaniin. Luumupuut nimittäin kukkii jo. Kohta on persikoiden aika ja sitten vihdoin ja viimein KIRSIKAT!!!
Kursseista sain kaikki mitä halusinkin eli viikoittain opiskelen 5 tuntia japania, 3 tuntia kanjeja, 3 tuntia "politiikkaa" (Pacific Rivalry) ja 8 tuntia keramiikkaa. Olen todella, todella tyytyväinen kursseihini ja opettajiin. Erityisesti keramiikka-kurssia rakastan, vaikka se onkin todella haastavaa ja välillä hermoja raastavaa puuhaa. Nyt ei vain käynyt yhtä hyvä tuuri lukujärjestyksen kanssa kuin viime lukukaudella, joten miun pitää olla yliopistolla kolmena aamuna jo yhdeksältä ja yksi päivä kestää viiteen. Siihen päälle kun pistää vielä läksyt, viikottaiset kokeet ja muut tehtävät (sekä tietty ne kaverit) niin viikot on melko kiireisiä ja menevät vauhdilla ohi. Tähän mennessä on muuten ollut jo 4 japanin koetta ja 5 japanin pikkukoetta... Mutta kyllä täkäläisellä opetustyylillä näyttää etujakin olevan. Sain nimittäin viime lukukauden arvosanat, jotka hieman kehuen olivat huippuluokkaa :) Japani A (5), kanji A, Peace-kurssi A ja Culture-kurssi B+ (ehkä 4 tai 3+)
Koulukiireistä huolimatta aikaa on jäänyt mukavasti kaikelle muullekin. Enhän minä siis ollut läheskään kaikkea nähnyt ja kokenut vaikka pari viikkoa sitten niin vielä ajattelin... Heti helmikuun alussa kävin Kioton Arashiyamassa vähän vaeltelemassa japanilaisten kavereideni kanssa. Silloin oli vielä tosi koleaa eikä maasto ollut kovin kaunis.
Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen olimme ihan umpijäässä, joten lämmittelimme jalkakylvyn avulla :)
Sitten olen piipahtanut visiiteillä sekä Osakassa, että Kiotossa uusien ja vanhojen vaihtarikaverien kanssa. Hieman shoppaillut, käynyt keikalla ja karaokessa, hieman Osakassa bilettämässä ja syönyt usein ravintoloissa. Ravintolaruoka on täällä niin halpaa verrannutta Suomeen, että on helppo laiskistua ja olla kokkaamatta itse. Kerran kuitenkin tsemppasin oikein urakalla ja tein kaveriporukalleni synttäripäivällisen: lihapullia, perunamuussia, salaattia ja kakkua (valmiina ostettu). Ruoka onnistui ihan hyvin ja ainakin synttärisankari tykkäsi.
Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa ensimmäinen Homevisit eli vierailin japanilaisen perheen luona päivän ajan. He olivat tosi hassuja ja iloisia ja meillä oli tosi kiva päivä, vaikka en aina japaniksi osannutkaan höpötellä. Perheessä ainoastaan yksi jäsen siis puhui enkkua. Söimme sushia ja jutustelimme pitkään aikaa. Lisäksi vierailimme veitsimuseossa :) Seuraavan kerran vierailen heidän luona huhtikuussa.
Sitten on vielä pakko mainita eilisestä. Kävin kavereiden kanssa nimittäin nuudelimuseossa, joka oli omistettu valmisnuudeleille (cup noodels)!!!!! Saimme myös suunnitella ihan omat nuudelipurkit ja kehitellä omat makuyhdistelmät.
Loppuun vielä tiedotus: kevät on vihdoin tulossa Japaniin. Luumupuut nimittäin kukkii jo. Kohta on persikoiden aika ja sitten vihdoin ja viimein KIRSIKAT!!!
14. helmikuuta 2011
Talvisia tunnelmia sitten täälläkin...
Tälläinen sähköposti tuli tänään:
Dear international students,
As you can see, it is snowing rather heavily (by Osaka standard), and
because of accumulated snow, streets may be slippery or may be even
frozen, especially during night time. All students are advised to take
extra cautions when moving outside.
It is advisable that you walk your bicycle and do not ride it (unless it
is very necessary) until the weather gets clear and snow on streets are
gone.
Thank you for your attention.
Hieman suomalaista huvitti...
Dear international students,
As you can see, it is snowing rather heavily (by Osaka standard), and
because of accumulated snow, streets may be slippery or may be even
frozen, especially during night time. All students are advised to take
extra cautions when moving outside.
It is advisable that you walk your bicycle and do not ride it (unless it
is very necessary) until the weather gets clear and snow on streets are
gone.
Thank you for your attention.
Hieman suomalaista huvitti...
13. helmikuuta 2011
Muisteluita
Tein tässä pari päivää sitten seminaaritalossa päivälliseksi riisipuuroa ja toissapäivänä täällä heitteli luntakin parin sentin verran (tosin suli jo pois), joten ajattelin hieman muistella joulun aikaa ja uutta vuotta täälläpäin. Riisipuurosta ei valitettavasti tullut uutta japanilaista hittituotetta, mutta miulle se maistui hyvältä. Japanilaisten kommentit olivat luokkaa: "Riikka, Riikka, Riikka, mitä täällä oikein tapahtuu!!!" "Riikka, miksi riisin seassa on maitoa?!?!?!" "Tuo näyttää epäilyttävältä"
Kuitenkin, jouluahan täällä ei perinteen mukaan vietetä. Siitä huolimatta täälläkin joululaulut alkoivat soida kaupoissa marraskuun lopussa. Toisin sanottuna se vähä mitä täällä joulua on, on hyvin kaupallista ja lähinnä kavereiden kesken tapahtuvaa juhlintaa. Jouluaatto on yksi suosituimpia treffiajankohtia, jolloin ravintolat, tapahtumapaikat jne. ovat tupaten täynnä. Kaveri oli käynyt Universal Studiosilla jouluaattona ja kertoi, että jonot laitteisiin oli ollut 2 tunnin luokkaa!!! Itse jakelin täällä lähimmille kavereille suklaapatukoita joululahjaksi ja isäntäperheelle annoin lahjan, mutta siinä kaikki. Hyvää joulua en tainnut toivottaa juuri kellekään. Aattona istuin 6 tuntia bussissa (tiedoksi, jos en ole jo maininnut) ja päivälliseksi söin nuudeleita.
Herkulliset jouluaattonuudelit Naganossa
Jälkiruokaomenat
Uusi vuosi Japanissa sen sijaan on asia erikseen. Se on yksi vuoden isoimpia juhlapyhiä, joka perinteiden mukaan vietetään perheen kesken. Uuden vuoden aattona lähes kaikki tuijottavat tv:stä kuuluisaa uuden vuoden musiikkishow:ta, johon on valittu laajalla skaalalla erilaisia japanilaisia artisteja esiintymään. Artisteilla ei mielestäni itse ole paljon vaikutusmahdollisuuksia päätökseen. Itse skippasin tämän ja siirryin suoraan seuraavaan vaiheeseen eli vuoden ensimmäiseen temppelivierailuun. Se on yksi tärkeimpiä perinteitä Japanissa.
Uudenvuoden aatto oli tänä vuonna kaunis ja luminen :)
Temppeleiden ympäriltä sai kojuista paljon erilaista ruokaa ja herkkuja. Tässä vaiheessa iltaa ei ollut porukkaa vielä liikkeellä.
Osa kojuista oli rohkeasti erilaisia :)
Puolen yön tienoilla alkoi sitten porukkaa löytyä...
Ja kaikki nämä tuhannet ihmiset jonottivat rukoilemaan temppelille. Kun kello oli kaksitoista, yleisömassa hurrasi hetken (ehkä 10 sekuntia) ja vaikeni. Ei ilotulituksia, kuulutuksia eikä mitään isoa. Vuosi vain vaihtui. Sen jälkeen massat alkoivat hiljalleen siirtyä temppelin puolelle, jossa pisin jono ulottui rukoilu-alueelle. Sen jälkeen ihmiset ostivat lisää ruokaa kojuista ja palailivat koteihinsa. Uusi vuosi on muuten ainut yö Japanissa, jolloin junat kulkevat läpi yön, joten kerrankin paluun ajankohdasta ei tarvinnut stressata.
Uudenvuoden päivänä sitten suurin osa ravintoloista ja kaupoista oli kiinni. Silloin ruokaa kuuluu syödä perheen kesken. Kyseiselle päivälle on olemassa oma erikoinen ruokansakin, jota ei siinä muodossa minään muuna vuodenaikana syödä.
Ruokailun osaksi kuului myös oma uuden vuoden sakensa. Ehkä se oli vain tavallista sakea, mutta tarjoilutyyli kuitenkin erosi normaalista.
2.1. lähtien Japani jatkoi taas elämää ennallaan.
Seuraavaan päivitykseen tulee sitten taas jotain ajankohtaisempaa. Nyt pitää mennä opiskelemaan, sillä huomenna ja ylihuomenna on tämän lukukauden ensimmäiset kokeet!!! Lukukausihan siis alkoi tällä viikolla...
Kuitenkin, jouluahan täällä ei perinteen mukaan vietetä. Siitä huolimatta täälläkin joululaulut alkoivat soida kaupoissa marraskuun lopussa. Toisin sanottuna se vähä mitä täällä joulua on, on hyvin kaupallista ja lähinnä kavereiden kesken tapahtuvaa juhlintaa. Jouluaatto on yksi suosituimpia treffiajankohtia, jolloin ravintolat, tapahtumapaikat jne. ovat tupaten täynnä. Kaveri oli käynyt Universal Studiosilla jouluaattona ja kertoi, että jonot laitteisiin oli ollut 2 tunnin luokkaa!!! Itse jakelin täällä lähimmille kavereille suklaapatukoita joululahjaksi ja isäntäperheelle annoin lahjan, mutta siinä kaikki. Hyvää joulua en tainnut toivottaa juuri kellekään. Aattona istuin 6 tuntia bussissa (tiedoksi, jos en ole jo maininnut) ja päivälliseksi söin nuudeleita.
Herkulliset jouluaattonuudelit Naganossa
Jälkiruokaomenat
Uusi vuosi Japanissa sen sijaan on asia erikseen. Se on yksi vuoden isoimpia juhlapyhiä, joka perinteiden mukaan vietetään perheen kesken. Uuden vuoden aattona lähes kaikki tuijottavat tv:stä kuuluisaa uuden vuoden musiikkishow:ta, johon on valittu laajalla skaalalla erilaisia japanilaisia artisteja esiintymään. Artisteilla ei mielestäni itse ole paljon vaikutusmahdollisuuksia päätökseen. Itse skippasin tämän ja siirryin suoraan seuraavaan vaiheeseen eli vuoden ensimmäiseen temppelivierailuun. Se on yksi tärkeimpiä perinteitä Japanissa.
Uudenvuoden aatto oli tänä vuonna kaunis ja luminen :)
Temppeleiden ympäriltä sai kojuista paljon erilaista ruokaa ja herkkuja. Tässä vaiheessa iltaa ei ollut porukkaa vielä liikkeellä.
Osa kojuista oli rohkeasti erilaisia :)
Puolen yön tienoilla alkoi sitten porukkaa löytyä...
Ja kaikki nämä tuhannet ihmiset jonottivat rukoilemaan temppelille. Kun kello oli kaksitoista, yleisömassa hurrasi hetken (ehkä 10 sekuntia) ja vaikeni. Ei ilotulituksia, kuulutuksia eikä mitään isoa. Vuosi vain vaihtui. Sen jälkeen massat alkoivat hiljalleen siirtyä temppelin puolelle, jossa pisin jono ulottui rukoilu-alueelle. Sen jälkeen ihmiset ostivat lisää ruokaa kojuista ja palailivat koteihinsa. Uusi vuosi on muuten ainut yö Japanissa, jolloin junat kulkevat läpi yön, joten kerrankin paluun ajankohdasta ei tarvinnut stressata.
Uudenvuoden päivänä sitten suurin osa ravintoloista ja kaupoista oli kiinni. Silloin ruokaa kuuluu syödä perheen kesken. Kyseiselle päivälle on olemassa oma erikoinen ruokansakin, jota ei siinä muodossa minään muuna vuodenaikana syödä.
Ruokailun osaksi kuului myös oma uuden vuoden sakensa. Ehkä se oli vain tavallista sakea, mutta tarjoilutyyli kuitenkin erosi normaalista.
2.1. lähtien Japani jatkoi taas elämää ennallaan.
Seuraavaan päivitykseen tulee sitten taas jotain ajankohtaisempaa. Nyt pitää mennä opiskelemaan, sillä huomenna ja ylihuomenna on tämän lukukauden ensimmäiset kokeet!!! Lukukausihan siis alkoi tällä viikolla...
2. helmikuuta 2011
Kulttuurishokki
Japanissa reissaaminen aiemmin on osoittanut todella hyodylliseksi. Olen ehtinyt oppia tarkeimmat saannot jo aiemmin ja ehka juuri sen vuoksi on tullut isoimmat kulttuurishokit valtettya. Japani on nimittain saantojen luvattu maa. Niista iso osa eli tarkeimmat on ulkomaalaisten onneksi esilla kylteissa, mutta taalla on kirjoittamattomia saantoja niiden lisaksi ihan lukematon maara. Ulkomaalaisten ei tietenkaan oleteta tuntevan kaikkia, mutta minun ilmeisesti vaihtarina on oletettu tutustuvan myos niihin. Niinpa sain kokea ensimmaisen ison kulttuurishokin tassa heti helmikuun alussa.
Takana oli oikein mukava ja hyvin onnistunut joululoma, jonka aikana reissasin Karin kanssa eri puolilla Kansain aluetta ja Tokiota varsin paljon. Jalkoja vielakin vasyttaa kavelyn maara... Olin saanut Karin kentalle ja valmistauduin pikkuhiljaa siirtymaan isantaperheen luota seminaaritaloon, kun juttelin Midorin kanssa. Midori ilmoitti minulle, etta he ovat olleet pettyineita kaytokseeni ja kokevat etten olen osoittanut arvostavani heidan antamaa apua. He olisivat halunneet enemman apua minulta.
Tama kaikki ilmeisesti perustuu siihen, etta Japanissa ei ei ole aina ei eika kylla ole aina kylla. Ehkakin tarkoittaa milloin mitakin. Periaatteessa tiesin taman jo etukateen, mutta ajattelin isantaperheeni toimineen isantaperheena niin pitkaan, etta he ymmartaisivat asioita hieman eri nakokulmista. Niinpa kun kysyin haluatteko apua ja sain vastaukseksi ei, oletin heidan tarkoittavan sita. Niinpa en lopulta paassyt auttamaan heita kuin pienissa asioissa.
Miulle takana ollut lukukausi ja joululoma isantaperheessani oli hieno kokemus ja olin todella iloinen, etta myos Kari ja kaverini Helena saivat tavata heidat. Niinpa yllatyin kommenteista aika paljon ja hieman paha maku suussa muutin seminaaritaloon.
Taalla elama kuitenkin vaikuttaa rennolta. Kanadalainen kamppikseni vaikuttaa mukavalta ja olen tavannut kivoja ihmisia muutenkin. Vahaiset orientaatiojututkin (maksu-asiat, allekirjoitukset, kurssi-ilmoittautumiset) sujuivat vaivatta. Polkupyorankin ostin tanaan ja huomenna pitaisi saada netti kuntoon. Ensi viikolla sitten alkaa kurssit ja siita taas elama jatkuu rutiinilla eteenpain. Joten eikohan tassa tule aika nopeasti kulttuurishokista toivuttua ja jatkettua taas Japanin hyviin puoliin tutustumista. On innolla uutta lukukautta!
Kuvia tulee taas ilmestymaan jatkossa, kun saan tosiaan netin kuntoon ja paasen tekemaan paivityksia omalta koneelta!
Takana oli oikein mukava ja hyvin onnistunut joululoma, jonka aikana reissasin Karin kanssa eri puolilla Kansain aluetta ja Tokiota varsin paljon. Jalkoja vielakin vasyttaa kavelyn maara... Olin saanut Karin kentalle ja valmistauduin pikkuhiljaa siirtymaan isantaperheen luota seminaaritaloon, kun juttelin Midorin kanssa. Midori ilmoitti minulle, etta he ovat olleet pettyineita kaytokseeni ja kokevat etten olen osoittanut arvostavani heidan antamaa apua. He olisivat halunneet enemman apua minulta.
Tama kaikki ilmeisesti perustuu siihen, etta Japanissa ei ei ole aina ei eika kylla ole aina kylla. Ehkakin tarkoittaa milloin mitakin. Periaatteessa tiesin taman jo etukateen, mutta ajattelin isantaperheeni toimineen isantaperheena niin pitkaan, etta he ymmartaisivat asioita hieman eri nakokulmista. Niinpa kun kysyin haluatteko apua ja sain vastaukseksi ei, oletin heidan tarkoittavan sita. Niinpa en lopulta paassyt auttamaan heita kuin pienissa asioissa.
Miulle takana ollut lukukausi ja joululoma isantaperheessani oli hieno kokemus ja olin todella iloinen, etta myos Kari ja kaverini Helena saivat tavata heidat. Niinpa yllatyin kommenteista aika paljon ja hieman paha maku suussa muutin seminaaritaloon.
Taalla elama kuitenkin vaikuttaa rennolta. Kanadalainen kamppikseni vaikuttaa mukavalta ja olen tavannut kivoja ihmisia muutenkin. Vahaiset orientaatiojututkin (maksu-asiat, allekirjoitukset, kurssi-ilmoittautumiset) sujuivat vaivatta. Polkupyorankin ostin tanaan ja huomenna pitaisi saada netti kuntoon. Ensi viikolla sitten alkaa kurssit ja siita taas elama jatkuu rutiinilla eteenpain. Joten eikohan tassa tule aika nopeasti kulttuurishokista toivuttua ja jatkettua taas Japanin hyviin puoliin tutustumista. On innolla uutta lukukautta!
Kuvia tulee taas ilmestymaan jatkossa, kun saan tosiaan netin kuntoon ja paasen tekemaan paivityksia omalta koneelta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)